Minä tein sen taas Marjaana

Olen jo pidemmän aikaa pitänyt itseäni eräänlaisena kotikutoisena nolojen tilanteiden miehenä, ja tein sen taas. Kattelin tuossa aamulla, että jumalauti on varmaan kovin krapula ikinä. Ja kun edellisenä iltana oltiin spontaanisti karattu vuorille juomaan, niin ajattelin, että ei mikään ihmekään. Paikallisesta rantabaarista kun valomerkkiin (valot pois koko baarista) törmättiin siinä seitsemältä aamuyöstä.

Mutta takaisin aiheeseen kamala krapula. Ihmettelin siis aamulla, että miksi krapulaiterointi ei vielä kolmannellakaan kerralla toiminut (krapulaiterointi: herää, juo vettä / limpparia puolisen litraa ja painuu takaisin nukkumaan). Sitten aloin kiinnittämään huomiota siihen faktaan, että oli aivan pirun kylmä.

Pirun kylmä? Tropiikissa? Keskellä päivää? Nouuu wei.

No lainasin Pekan kuumemittaria, ja mitä sanoikaan. 39,4! Ei mennyt huono olo sitten ihan pelkän viinan piikkiin. Pykäsin lääkäriin, jossa homma oli perusteellisen hyvin organisoitu. Istui penkille ja reilun viiden minuutin päästä olin ulkona lafkasta tonnin köyhempänä, muovipussillinen lääkkeitä ("Tis juu teik van taim per dei aftee lants. Tiis vans juu teik foor taims, vor meik juu viil guud. Tiis vans juu sak, änt tei meik joor trout viil vell") mukana ja ohjeena syödä paljon jäätelöä. Kurkussa tulehrus.

Mitä tässä voi sitten enää sanoa? Outi, olit ihan oikeassa.