OREEEESSTEEEES!

Thaimaalainen televisiotarjonta pitää vaikka mitä kummallisuuksia sisällään. On sarjaa, jossa ilmeisen ahdistunut nuorimies yrittää saada baarilaulajattaren huomion. On myös sarjaa, jossa ilmeisen ahdistunut nuorimies yrittää saada yläluokan naisen huomion. Kuten niin ikään on sarjaa, jossa ilmeisen ahdistunut nuorimies on mitä ilmeisemmin avaruusolento, ja hyvää pataa Paavolan näköisen kaverin kanssa (ja jos ette kyseistä Paavolaa tunne, niin se on juuri itsensä näköinen).

Myös löytyy jotain penskojen tiedeohjelmia, yksi ohjelma jossa kotiäidit yrittävät arvailla ruoassa käytettyjä ainesosia (Superwoman taisi olla sen nimi), karaokekilpailua, keskusteluohjelmaa kovasti thaikuille ajankohtaisista ja tärkeistä asioista, ja ehdottomat lempparini: täysin kilahtaneet musiikkivideot. Kaikki biisit kuulostavat Kari Vepsältä 50% nopeutettuna ja takaperin. Eräänkin kipaleen (joka radiosoitoista päätellen on ilmeisen suosittu) musiikkivideossa on eräs nuorimies sairaalassa, jota sitten säälitään. Kun jantteri sitten vihdoinkin pääsee pois sairaalasta, näytetään tämän thaiboyn tyttöystävän keskustelu lääkärin kanssa, jossa tytölle annetaankin lähes kuolettava diagnoosi. Sitten kun jo ehdin innostumaan, että vihdoinkin näissä musiikkivideoissa joku potkaisee sankoa, niin ei. Siellä se hinaa biisin lopussa pyörätuolissa poikaystävänsä kanssa, jonka jälkeen näytetään taas sitä paikallista Vepsän Karia lavalla pistämässä parastaan.

Kaikki kotinikkarit, viritin uudelleentunetukseen ja suuntaukseen kohti thaimaan taajuuksia. Kivana bonuksena tulee vielä kaksi kertaa päivässä kansallisviisu, joka soitetaan kaduilla äänentoistovermeistä koko populan lopettaessa hektisenoloisen työntekonsa hetkeksi. Sen verran lunkia porukkaa täällä kuitenkin on, että sitä tauon pitämistä ainaisen tauon pitämisen seassa en ole vielä onnistunut huomaamaan. Vähän kuin kahvitunti keskellä pitkää ruokatuntia.