Perillä

Päästiin perjantaina (12.10.) perille Ko Taolle, löydettiin suomalainen sukelluskoulu ja saatiin katto pään päälle. Sukelluskurssille tuli lentävä lähtö kahden muun suomalaisen kanssa, jotka olivat tulleet paikalle jo hieman aikaisemmin. Kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen sukellusteorian opiskelu ei ollut ihan ensimmäisenä prioriteettilistalla, mutta se ei estänyt saamasta tuntikuulusteluista täysiä pisteitä. Paineen laskeminen 10 metrin syvyydessä ei insinöörifysiikoiden jälkeen paljoa päänvaivaa tuottanut.

Lauantaina päästiin ”allasharjoituksiin”, mikä tarkoitti sitä että menimme koulun veneellä läheisen privaattibeachin edustalle rantahiekkaan tutustumaan laitteisiin. Perusharjoitusten jälkeen siirryimme 8 m syvyyteen koralliriuttojen, merisiilien ja hulvattomien merimakkaroiden keskelle tekemään loput harjoitukset.

Eilen illalla kouluttajien kanssa oluella istuskellessa tuli ihmeteltyä että miksi maailman tulisimpana pidetty ruoka ei maistu juuri miltään. Sain vihjeeksi tilata ruoan ”tulisena”, eli ”prik”, koska thaimaalaisten mielestä heidän ruokaansa ei opita syömään, vaan synnytään. Ei ruoka sen tulisempaa ollut kuin ennenkään, ainakaan ennen kuin vahingossa pistin yhden annokseen jemmatuista chileistä suuhuni... Tuhoutuminen alkoi pienen viiveen jälkeen ja oli täydellistä.

Tänään olisi pitänyt olla ensimmäinen varsinaisista kurssiin kuuluvista sukelluksista, mutta heräsin aamulla nenä tukossa. (Miten ihmeessä 30 asteen helteessä edes saa nuhan? Nukkmalla ilmastointilaite tai tuuletin päällä.) Flunssaisena sukeltaminen ei ole suositeltavaa, ellei jostain syystä halua kokeilla miltä puhjennut tärykalvo tuntuu, korvien paineentasaus kun ei onnistu tukkoisilla rööreillä. Katsotaan uudestaan parin päivän jälkeen.