Ei ihme että ihmiset eivät Thaimaassa juurikaan kävele minnekään. Päivällä alkaa hiki valumaan viimeistään viiden minuutin kohdalla, ja yöllä kadut kuuluvat kulkukoirille. Ajattelin käydä iltakävelyllä naapurustossa kiertämässä korttelin, mutta koirat eivät arvostaneet ajatusta.
Lenkistä tuli myös odotettua pidempi, kun ensimmäinen poikkikatu tuli vastaan puolen tunnin kävelemisen jälkeen. Suomalainen sisu ei tietenkään antanut kääntyä takaisin, joten oli pakko antaa piskien herättää koko kortteli. Matka kului rattoisasti räksyttäviä hurttia kauemmas kepillä huitoen. Kävelylenkin kohokohta oli, kun joku heitti ympärilläni pyörinyttä neljän koiran laumaa papatilla. Hiljenivät kummasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti