Aamu alkaa täällä hieman samaan tapaan kuin Suomessakin, parilla kieroutuneella vivahteella maustettuna tosin. Vivahteella tarkoitan murukahviin laitettavaa coffee creameria, oikeaa suodatinkahviahan täältä ei saa mistään, niin kuin Terokin on jo maininnut, eikä jääkaappi kuulu asunnon varustelistaan. Paahtoleivän päällystelistakin rajoittuu banaaneihin, maapähkinävoihin ja hilloon.
Matka aamuruuhkassa kestää liikenteestä rippuen 15-30 minuuttia minivanilla, jotka tarjoavat parhaan hinta/nopeus -suhteen. Vanit ovat pakettiautoja, jotka on ahdettu täyteen istuimia. Itseni onnistun yleensä jotenkin tunkemaan thaimaalaisille mitoitettuihin penkkeihin, mutta Tero saa istua polvet suussa. Ja takapenkillä pää kolahtelee kattoon töyssyjen kohdalla. Ei siis suositella yli 180-senttisille. Koulun portilta ajetaan kilometrin-parin matka itse kampusalueelle avonaisella “viidakkoautolla”, pätkä olisi hieman epämielyttävää kävellä helteessä koulupuku päällä. Sekin kyllä on testattu, matkan varrella kolme autoa pysähtyi varmistamaan että emme tarvitse kyytiä portille.
Koulupäivät on täällä jaettu aamu- (8:30-11:30) ja iltapäivään (12-15), jolloin yhtä ainetta on aina kolme tuntia kerralla. Tauko pidetään puolessa välissä, mikäli sitä ylipäätänsä pidetään. Aina välillä tulee epämielyttäviä takaumia ruotsin tuplatunneista lukiossa... Kouluruoan saa valita kohtuullisen kattavasta valikoimasta, eikä 20 bahtin (50 senttiä) hintaa voi ainakaan pitää kohtuuttomana. Monet oppilaat tosin käyvät hakemassa koulun 7-11:stä (Jenkkilästä tänne rantautunut 24h vuorokaudessa auki oleva kauppaketju, jonka myymälöitä löytyy joka korttelista) jotain välipalaa. Esimerkiksi makkarat ovat suosittua ruokaa luennoilla.
Päiväohjelmaan tuntuu myös kuuluvan riitely Teron kanssa, yleensä jostain ihan käsittämättömästä aiheesta. Tähän mennessä erimielisyyksiä on löytynyt ainakin ruoasta (vakioaihe), rahoista, matematiikasta (kiitos oman huonon päässälaskutaidon), kielistä, kulttuureista ja tavoista, juomisesta, Suomesta, tietotekniikasta (onko Vista vain huono vai erittäin huono), siivoamisesta (lähinnä oman asuntoni, koska syömme aamupalan siellä) ja avainkortin mukana pitämisesta (onnistuin telkeämään Teron ulos rakennuksesta). Itse asiassa ainut asia, josta emme ole vielä tapelleet, taitaa olla naiset. Onneksi kumpikaan ei ole erityisen pitkävihainen.
Iltapäivän ohjelmana kotiin pääsyn jälkeen on yleensä tulevien presentaatioiden valmistelua, thain tai kiinan opettelua, muay thai treenit tai yleisimmin päiväunet.
Muita länkkäreitä täällä ei pahemmin näy. Ne harvat farangit, joihin täällä törmää, ovat useimmiten englannin opettajia jossain koulussa. Porukka heitteleekin yleensä jotain ystävällistä läppää ohi mennessä, tai muuten vain katselee ihmeissään perään. Varsinkin pikkulapset ovat hauskoja, skidit flippaavat yleensä ihan totaalisesti pelkästä hymystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti