Chiang Mai

5. 12. oli kuninkaan syntymäpäivä, joka on täällä yksi vuoden tärkeimmistä juhlista. Kaikki pukeutuvat keltaisiin tai vaaleanpunaisiin (kuningas ilmeisesti kyllästyi pelkkään keltaiseen ja on valinnut pinkin uudeksi suosikkivärikseen) kunkkupaitoihin ja kaduilla paukutellaan ilotulitteita viikon ajan. Keskiviikko oli yleinen vapaapäivä, eikä meillä ole muutenkaan koulua maanataisin tai tiistaisin, joten päätimme Teron kanssa viime perjantaina (30.11.) lähteä pidennetylle viikonloppuvapaalle Chiang Maihin Pohjois-Thaimaahan.

Välihuomatuksena voisin todeta, että tiistaina kyllä oli koulua tähän asti - ainakin teoriassa - mutta kun luenntoisija siirteli luentoja miten sattuu, vaivautumatta tiedottamaan meille opiskelijoille asiasta, totesimme keksivämme parempaakin tekemistä kuin tyhjässä luokkahuoneessa istuminen ja päätimme jättää kurssin väliin. Tai lähinnä Tero päätti ja allekirjoittanutta ei innostanut jäädä yksin kurssille.

Menomatka hoitui yöjunalla, vieläpä ykkösluokassa kun muut makuupaikat oli myyty loppuun. Vähemmän yllättäen juna oli myöhässä melkein tunnin. Luksusta matkasta ei muutenkaan pahemmin löytynyt, mutta ainakin saimme oman kopin ja puhtaat lakanat.

Chiang Mai on suunnilleen Tampereen kokoinen paikka 700 kilometriä Bangkokista pohjoiseen. Pohjoisempi sijainti yhdistettynä vuoristoihin tekee paikasta Bangkokiin tottuneelle viileän, ainakin näin “kylmän kauden” aikoihin. Päivälämpötilat olivatkin vain 20-25 asteen luokkaa, 30+ sijaan. Alueella on paljon kansallispuistoja ja vesiputouksia, jotka ovat suosittuja retkeilykohteita. Chiang Mai on Thaimaan käsityökeskus, joten shoppailufanaatikoillekin löytyy tekemistä lukuisien käsityö- ja yömarkkioiden koluamisesta hetkeksi aikaa. Lisäksi alueelta löytyy paikallisten vuoristoheimojen kyliä ja kuninkaallinen talvipalatsi, jonka puutarhoita pääsevät muutkin kuin siniveriset ihastelemaan.

Kävimme lauantaina katsomassa yömarkkinat, josta mukaan tarttui enemmän tai vähemmän tarpeellista tavaraa, mukaan lukien uusi kello – edellinen hajosi kun kävin testaamassa hotellin uima-altaan. Uusi kello pisti paremmaksi ja hajosi seuraavana päivänä. Sunnuntaina Tero olikin mahataudissa, joten jätin toverillisesti hänet sängynpohjalle, kävin vuokraamassa 250-kuutioisen enduropyörän ja lähdin kiertelemään lähiseutuja.

Seuraavana päivänä Tero oli jo ajokunnossa, joten ei muuta kuin pyörä miehen alle ja vuoristoon. Maisemat olivat upeita, ja mutkat sitäkin parempia. Takaumilta viime kesän moottoripyöräreissusta Norjaan ei voinut välttyä. Toinen asia miltä ei voinut välttyä, oli Chiang Main keskustassa ajaminen, mikä tarjosi melkoista kontrastia vuoristojen rauhaan. Liikenne on samanlaista kuin Bangkokissa, eli halittua kaaosta. Autoilijat onneksi antavat tilaa pyörille ja ketterällä endurolla (tai skootterilla, joka on thaikkujen suosima muoto kaksipyöräisistä) pääsee pujottelemaan hitaasti matelevien autojonojen ohi. Kokemusta voisi sanoa hauskaksi, jos se ei olisi niin vaarallista. Silmien auki pitäminen, moottoripyöräkortti ja kypärä tietenkin auttavat minimoimaan riskit.

Loman viimeiset päivät menivätkin nopeasti vuoristoa pyörillä kierrellessä. Keskiviikkona palasimme Bangkokiin lentokoneella. joka suoritti matkan junaa 10 kertaa nopeammin, melkein samalla hinnalla ja oli vieläpä ajoissa.