Enää ei kunnian kukko laula

Koska ilmeisesti maailma on päättänyt yksimielisesti, että tilityksistäni on tultava trilogia, niin olkoon niin.

Pt. 3, kun herkut eivät riitä.

Huoneessani on jo pidemmän aikaa ollut melko paljon muurahaisia, joita olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti tappanut. Siellä on siis aivan turha säilyttää mitään ruokaa tai vastaavaa, koska nämä pikku munapäät ehtisivät syömään sen ruoan ennen minua.

Keskiviikkona kuitenkin olivat nämä luonnon pikku ahertajat löytäneet uuden kohteen: pöytäni päällä levänneen iBookin. Siinä kolmen tunnin aikana, kun olin Muay Thai -reeneissä, oli läppärini päälle ja sisuksiin ilmestynyt noin toista-kolmattasataa muurahaista. Ibook päästi kuolonkorahduksen ja sammui. Eikä sitten käynnistynyt enää.

Tänään vein laitteen applen huoltoon Bangkokiin, josta lähettävät arvion korjauksesta ja varaosista, jonka voin sitten lähettää matkavakuutukseni tarjoajalle korvausta vastaan. Saa nähdä jääkö massiivisin elkein pari vuotta palvellut iBookini johonkin thaikkuroskikseen ja MacBookia tilalle, vai saadaanko se vielä elvytettyä.

Sanomattakin selvää, että olen täydessä informaatiopimennyksessä näillä näkymin jonnekin tammikuun toiselle viikolle asti. Huollosta kun tulee tieto hinta-arviosta vasta keskiviikkona, johon päälle mahdollinen huolto tai uuden läppärin osto. Perjantaina lähden Hanoihin, josta Laon kautta Bangkokiin vasta 7. päivä tulevaa vuotta.

Aiheeseen liittyen kevyesti muunneltu kappale:

HelppiSonta - Ibookiin kadonnut

iBookia hajonnutta
Ei voi takaisin saada.
Kulutettu, käytetty
Ruokkimaan murkkuja.

Luotettu ehkä liikaa
Siihen, että aika korjaa.
Se, minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon aikaa,

Että hajalle saatiin
Se, mikä Appleksi tarkoitettiin.

refrain:
Murkut kuolee muutamalla
Myrkkyastialla lattialla.
Miten kauan huolto kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Vakuutukseen mut kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei korvaus ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit,
Niiden otteeseen jää kiinni.
Offlineä loppuun asti,
Vaikka itse ei aina huomaa.

Millainen on se kaista,
Jota ei ehdy koskaan?
Olen kuullut paljon siitä,
Osan jopa omasta blogistani.

Voi niin pitkälle jaksaa,
Kun läppärinsä vakuuttaa.

refrain

Ibookkini onneton.
Kovo ehkä tyhjä on.
Muisti mennyt on.
Enemmän kuin rauta on!

Tuomio on ehdoton,
Läppäri paska on,
Korjaus ehkä mahdoton.
Miten niin muka arvoton?

Miten niin muka arvoton? (4x)

refrain

Murkut kuolee muutamalla
Myrkkyastialla lattialla.
Miten kauan huolto kestää?
Ei, sitä en voi tietää.

Ja kaikille siis vielä onnellista/hyvää Joulua ja Uutta Vuotta.