Hanoi Rocks, Saigon Shakes!

Toisin kuin Pekka, minä diggasin Vietnamista ja paljon. Böönat oli tod. bööniä (sori kiinalaiset, hävisitte), ihmiset osoittivat tunteitaan ja räyhäsivät (sori thaikut, hävisitte), ja olikin siis kertakaikkisen mainio ympäristö ottaa lomaa Rangsitin arjesta.

Aloitin siis tenttiviikon lopettajaiseni Hanoista, vietnamin pääkaupungista 21. päivä. Iltapäivällä saavuttuani en tosin ehtinyt paljon muuta tekemään, kuin varaamaan hotellihuoneen ja pyörähtämään iltamarkkinoilla, josta mukaani tarttui pakollinen sirppi -ja vasara -mallinen t-paita sekä avaimenperä. Paikalliset tuijottivat kovasti kiiltelevää kaljuani ja leukapartaani. "Veri gut, VEri gut" kuten eräs polkupyörätaksisetä hoki koko ajan, osoitellen tätä järjen valopalloa jokaiselle ohimenevälle. Ilmeisesti eräs kovasti samanoloinen, kalju leukapartainen ja viiksekäs kaveri oli ollut setä Ho Chi Minh:in kaverina muutama vuosikymmen takaperinin... Vladimir se oli .. Vladimir Lenin.

22. päivä suuntasimmekin kohti Halong Bayta, joka on Unescon suojelukohde (lisätietoa wikistä Halong Bay ). Pari päivää luxusbotskilla, jäätävän hyvillä ruoilla, kanoottireissulla ja omatoimisella pulahtamisella Vietnamin ja Kiinan väliseen mereen oli loistava tapa kuosittaa opiskelusta parkkiintunutta pääkoppaa.

Halong Bay, nätti mesta

23. päivä illalla palasimme matkaseurueeni kanssa hotellille, koska pyysivät saapumaan joulujuhliin. Skeptinen länsimaalainen pääkoppani tosin tuumaili, että "kai siellä on joku joulukuusi ja väsähtänyt respasetä". Mitä vielä! Laskin päissäni, että 19 eri ruokalajia + voileipä & hedelmäpöytä + shampanjaa + niin paljon kaljaa kuin jaksaa vetää (tästä myöhemmin). Hinta? "All free. Merry X-mas". Kyllä oli suomipoika muikeana. Illan aikana koko henkilökunta tuli kilistämään (ja jos paikallinen kilistää bissemukia, niin se kumotaan ykkösellä alas) hotellin johtajaa myöten. Parin tunnin kilistelyn jälkeen allekirjoittaneelle ja eräälle yhtä juhlatunnelmissa olevalle aussille tuotiin korillinen paikallista ölpänderiä eteen "You drink this". Okei.

Pöytä. Pöydällä ruokaa ja pöydän takana aussi

Korin kilisteltyämme paikallisen hotellihenkilökunnan, muiden hotellin asukkaiden, hotellin henkilökunnan sukulaisten ja oikeastaan kaikkien joilla lasi pysyi kädessä, alkoi vatsasta kuulua ruplatusta. Kokeilkaa itse vetää puoli koria lämmintä kaljaa aina ykösellä alas. Ei ole kivaa se. Henkilökunnalla tosin ilojuoma oli vatsan sijaan vaikuttanut päähän ja koko tuhannen kännissä oleva porukka pamauttikin jo siinä yhdentoista pintaan skoottereillaan kotiin.

Jouluaattoaamuna kun porhalsin aamupalle tulivat henkilökunnan edustajat sanomaan kädestäpäivää, ihmeissään siitä, että pääsin ylipäätään ylös. Itsellänihän ei ollut edes krapulaa. Ei sitä kaljalla. Ja suuntana lentokenttä, josta Dalatin kautta Mui Neaan matkaseuruetyttäriä tapaamaan.

Ja mitä vielä.

Tyttäret olivat näet tehneet ns. oharit, ja päädyin yksin Dalatiin jouluaatoksi. Yksin oli taas sinänsä väärä ilmaisu, sillä tapasin sattuman kautta lentokoneessa kaksi suomalaista, vielä tamperelaista, jotka parkkeerasivat taakseni istumaan. Siinä sitten kikkailtiin päivä tässä kovin ranskalaishenkisessä kaupungissa, ja elettiin hyvää elämää. Kuulimme kuitenkin, että joku kristillinen yhteisö tarjoaisi jouluaterian. Jumankauta, lanttulaatikkoa. Sinne siis.

Ei ole Vietnamissa pukilla poroa ei.

Tilaisuuteen oli kuitenkin vielä tunti aikaa, joten päätimme kokeilla maailman halvinta olutta. Joku 2cnt se taisi maksaa tuopillinen, ja kestitsijä oli sen oloinen, että tuskin oli nähnyt koskaan länkkäriä, saati sitten omassa kadunkulmauksen muovituolikuppilassaan. Tunnin tapettuamme näiden paikallisten edullisuuksien parissa hyökkäsimme jouluaterialle. Jouluista aterioissa ei ollut mikään, mutta taas kerran "X-mas. Evrrriting frii". Melko kuninkaallista.

Aamulla oli sitten krapula, oliko sitten yhdistyneenä morkkikseen kahden päivän juomisputkesta joulunalla, mutta näissä olotiloissa aloitin 12h bussimatkan kohti Saigonia.

Saigon oli tylsempi, ja kovin teollistuneempi versio Hanoissa. Siinä ei oikeastaan ollut mitään kivaa. Kävimme katsomassa vietnamilaisten luolia, jossa piileksivät sodassa yhdysriistovaltoja vastaan. Paikasta oli tehty yksi jumalaton Disneyland, jossa bisse (ja ties mitä ottaneet) aussit ampuivat rynnäkkökivääreillä sarjoja ja pomppivat bunkkereissa kun pomppulinnoissa ikään. Etoi. Kuitenkin joku vietnamilaisten jumalolennoista oli ilm. kuulosalla, sillä yksi niistä ausseista kaatusi, ja teloi itsensä. Koko porukka lopetti ADHD-käytöksensä kuin laakista. "I brouk mai arrmm. Ai niid hospitaaal". Ei oo muuten ikinä niin paljon heilutettu "murtunutta" kättä kuin se akka vispasi. Itseasiassa murtunutta kättä ei yksinkertaisesti heilutella niin.

Oli oikein sille se. Akaat hilijaa.

Erilainen kokemus, jota suosittelen kaikille oli opettaa vietnamilaisesa koulussa. Totta kai kohtuukokoisena ja vakuuttavanoloisena kaverina sain ristikseni kaksi teini-ikäistä ryhmää, joille pidin sitten pari tuntia lontoonkielistä opetusta ja turisin niitä näitä. Oli kyllä uskomattoman kivaa, vaikkei heti uskoisi. Tällä opetuskeikalla sai kuitattua myös guesthousen yhden päivän vuokran, joten kahden yön yhteiskustannuksiksi tuli 5dollaria.

Ei siltä 2,5dollarilta yöstä voi hirveitä odottaa.

Seuraavaksi matkakohteena oli Hue, josta päivän oleskelun jälkeen Laosiin...