Kulkuvälinevalinta osui molempiin suuntiin mennessä bussi & das boot -yhdistelmään. Menomatka sujui mukavasti valtion ilmastoidulla linja-autolla, jossa oli tilaa pistää penkki vaakatasoon, kyyti oli tasaista ja palvelu pelasi paremmin kuin erään suomalaisen lentoyhtiön lennoilla. Paluumatkalle erehdyimme ottamaan majapaikastamme yhdistelmälipun. Hinta on hieman halvempi kuin eriksen ostetuilla lipuilla, mutta syy tähän selviää viimeistään bussissa. Nämä "VIP bussit" ovat epämukavampia ja hitaampia kuin valtion liikennöimät, eikä paikallisväriä näy kyydissä kuin kuskin paikalla. Rasittavinta on kuitenkin se, kun joka ikinen VIP bussi käy pysähtymässä auton omistajan isän enon pikkuserkun taukopaikalla, jossa kaikelle lätkäistään viisinkertaiset hinnat, heti kun kulman takaa kuuluu moottorin murinaa. Ja huonolla tuurilla nämä taukopaikat eivät ole edes reitin varrella, joten niiden luokse pitää ajaa kiertotietä.
Elefantteja reissulla tuli bongailtua lähinnä olutpullojen kyljistä. Muuten aktiviteetit keskittyivät tällä kertaa rannalla rentoutumiseen ja palloiluun. Ajoimme myös saaren ympäri vuokramopoilla. Tiet olivat hyväkuntoiset, mutta melko kapeita ja thaimaalaiset ajelivat tuttuun tyyliin vailla huolta huomisesta, joten tarkkana sai jälleen kerran olla. Saarella pitäisi olla useita hienoja vesiputouksia, mutta koska niissä on enemmän "putousta" ja vähemmän "vettä" näin sadekauden ulkopuolella, jätimme tarkemman tutustumisen tällä kertaa väliin.
Tarkoituksena oli myös hyödyntää Koh Taolla suorittamiamme PADI Open Water sukelluskursseja, mutta laiskuus pääsi iskemään. Yritimme paikallistaa saaren ainutta semisuomalaista sukelluspuljua, joka oli erittäin ovelana vetona päättänyt jättää nimensä pois mainoksestaan. Niinpä onnistuimmekin löytämään vain pari keski-ikäistä saksalaista sukeltajaa pelaamasta shakkia, joten päätimme jättää sukelluskeissin väliin. Tässä vaiheessa olosuhteetkin kääntyivät meitä vastaan ja vesisateet veivät loputkin sukellushalut.
Majapaikat olivat saarella melkoisen varattuja ja jouduimme Teron kanssa tyytymään 300 bahtin karvalakkimökkiin yhdellä parisängyllä. Varusteisiin kuului tuuletin, hyttysverkko, juokseva vesi ja reiät hyttysverkossa. Hinnasta ei voi valittaa, mutta olen kyllä nukkunut mukavammissa teltoissakin. Kaiken kruunasi jostain saamani mahatauti, jonka takia jouduin juoksemaan kolmesti vessassa yön aikana Teron naaman yli. Onneksi mies oli sammunut saatuaan norsunannoksen elefanttikaljaa, eikä kiinnittänyt moisiin pikkuseikkoihin mitään huomiota. Lopuksi päädyin vielä metsästämään Fantaa baareista neljän aikoihin aamulla, korjatakseni nestetasapainoa edes hieman pois pakkasen puolelta.
Lopun notkahdusta lukuunottamatta rento ja mukava reissu, jolle olisi pitänyt varata pari päivää enemmän aikaa. Kuvia löytyy kuvablogista. Ja kiitokset synttäripaketeista ja -korteista sukulaisille, oli mukava palata kotiin reissusta, kun oli postia odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti