Ihan kaamea kapula

Janne, tamperelainen ankka, kutsui meidät viettämään iltaa Bangkokiin, sillä aikoo lähteä takaisin suomeen 5.3. No olimme hieman pensein mielin menossa, sillä takana oli lauantaiaamuinen koulu, sekä ehkä kovin Muay Thai -treeni ikinä. Väsy oli siis kova. No reenien lopuksi valmentaja käski mennä kotiin ja juoda olutta tai viskiä, joten ehkä yksi bisse sallittaisiin....

Bangkokiin saavuimme joskus kahdeksan tiimoilla, ja säntäsimme Sports Academy -nimiseen baari/poolisaliin, josta sai kelpo ruokaakin. Ahdettuani Rib Eye Steak -burgerin kitaani, ja juotuani sen kohtalokkaan Ensimmäisen oluen, siirryimme täyteen ahdetulla taksillamme (kuusi henkeä + kuski) myhkäiselle discokadulle. Discokatu oli semmoinen ehkä kolme-neljäsataametriä pitkä katu, jossa oli ympärillä pelkkää diskoteekkiä. Kokeilimme ensin onneamme sieltä jostain keskivaiheilta, jossa istuimmekin erilaisten hiphop-remixien ympäröimänä toisen Ensimmäisen oluen ajan (se eka oli ihan toista merkkiä, joten tämä oli toinen ensimmäinen).

Saatuamme tarpeeksi kappaleista, joista ilmeisesti ei ollut tarkoituskaan tunnistaa yhtäkään, palasimme juurillemme, eli kadun alkuun. Baari oli kaksikerroksinen; yläkerrassa soi ulos asti kuuluva länsimaalainen musiikki ja alakerrassa pauhasi thaikkurokki. Parkkeerasimme ulkopuolelle, koska arvostimme kuuloamme vielä jossain määrin, ja sisällä saisimme sille heittää hyvästit. Pitkäaikaisen baarimenun tutkailun jälkeen (n. 5s) tilasimme miesväelle yhden viskin. Kun 1.25l leka saapui pöytään tiesimme, että se oli siinä sitten. "Tänään lähtee" karkasi väkisinkin suupieliltäni.

Vain lääkkeeksi. Vain lääkkeeksi.

Seuraava tunti-pari meni rattoisasti. Ensimmäisen viskin tuhoaminen ei käynyt edes työstä, sillä aina palvelualtis thai-tarjoilia varmisti ettei voinut juoda omaan tahtiin. Kun lasi edes läheisesti näytti puolitäydeltä (tai ilmeisesti tämän tarjoilijan mielestä puolityhjältä) niin jantteri ryntäsi pelipaikalle kebardin elkein ja täytti lasin ääriään myöten. Pidä siinä sitten kirjaa juomisistasi. Jossain kohtaa oli niin rokkarifiilis, että oli pakko paeta alakerran thaikkumusiikin mylvintään, ja teinkin tieni jonkun thaikkurokkibändin lavan viereen. En taasen ottanut biiseistä selvää, mutta hyvin ne soittivat. Sivuhuomiona huomasin myös, että kitaristilla oli musta Gibsonin Les Paul. Joku muu kuin minä imaili pepsi-viskini siinä nyrkin heilutuksen lomassa (ilmaan, ei kenenkään naamaan) mutta rokkihenkiset uudet parhaat ystäväni tekivät minulle uuden shotin lieventämään antipatioitani. Baarin mentyä kiinni palasimme Rangsitiin, sillä aukioloajat ovat näillä kapakeilla kovin yhtenäiset.

Paljonko meni rahaa sitten iltaan? Jos lasketaan osuudet taksista, börgerit, kaljat ja viski, niin jotain 2000bahtia. Koittakaa itse siellä kotisuomessa pärjätä ilta 40e:llä, ilman pohjia, "vähän paremmassa" baarissa.

Mitään en siis ottanut, ja jos äiti kysyy, niin en ottanut senkään vertaa.