Kuvista

"Olispa tänään kuvista!" karkasi varmaan itse kunkin suusta joskus pentuasteella, ellei ollut Lenni-Kalle tai Olli Kari (ei ehkä yhtä feim, mutta sitäkin tutumpi kaveri), jotka olisivat auttamattomasti halunneet päästä musiikinluokan penkkejä kuluttamaan.

Kyse on kuitenkin päivän semi-filosofisessa istunnossa muista kuvista. Ehkäpä muistikuvista? Viime viikolta? Karkasin näet Pekan ja tytärten kanssa pois Rangsitin arjesta kohti Koh Changia, joka oli perusteellisen vinkeä mesta. Siellä oli merta ja rantaa. Ja rantaa ja merta.

Eli semmonen biitsikohde.

No ei siinä mitään, löysin pitkästä aikaa sisäisen vesipetoni, ja pari päivää viiletin vedessä rantapallon perässä kuin rasvattu hylje. Jossain välissä päätimme Pekan kanssa tarkistaa saaren nähtävyydetkin, eli sitä kiertävän tien. Minä punaisella skootterilla (Pamela) ja Pekka julmannäköisellä maastomöytörbaikilla (Jörn). Tie oli mutkaista ja osittain melko infernaalista, tien sortumien ja satunnaisten kuolonmutkien vuoksi.

Thaimaa on maailman vaarallisin paikka ajaa moottoripyörällä. Kukaan ei käytä kypärää ja skoottereilla karpuuttaa parhaimmillaan koko perhe.

Puolessa välissä ohitimme kolme parkkeerannutta vania. Kolmannen vanin etupuskurissa oli kiinni skootteri, joka oli jumittunut vanin ja kielekettä kiertäneen railin väliin. Maassa oli kaksi veristä miestä, joista toisen muistan hengittäneeni. Meidät ohjattiin pois paikalta käden huitomilla.

Myöhemmin illalla pullon äärellä heitin Pekalle Maj Karmalta lainatun lausahduksen "Toisen löytää lämmin syli, rekka ajaa toisen yli". Ei se erityisemmin kumpaakaan naurattanut, mutta piti paikkaansa.

Muistikuvia sitten hukutin lopun iltaa. Välillä ehkä illasta hieman hyppii, johtuen paikallisesta pedosta, Changista. Chang, 0.66l, 6,6% ja baarissa 70baht. Laskin illan aikana juoneeni noin kahdeksan tälläistä pikku ystävää, eli jos ajatellaan että määrä on noin kaksinkertainen verrattuna suomalaiseen karhunpentuun ja voltteja puolet enempi, niin pikaisella laskutoimituksella 8*2*1,5 = 24. Eli join siinä muutamaan tuntiin kopan kaljaa. Go Thailand. Go Finland. Ehkä Pekka kertoo jotenkin syvällisemmin millainen Koh Chang oli, kun itse keskityin lähinnä siihen, että millainen minä olin.... taas.

Valokuviakin olen reissullani ottanut, joku toista tuhatta, ja ajattelinkin että niiden pesän voisi näin kollektiiville kansallekin paljastaa. http://periy.dy.fi sisältää ne kuvat, jotka ovat kovin matalasta ennakkosensuurista päässeet netin syövereihin. Eli ne kuvat, joita kehtaa melkein äiteelle näyttää.

Yksi kuva on kuitenkin yli muiden