Chiang Mai pt.1

Eli nyt on paketissa kahden ja puolen viikon visiitti Chiang maihin. Takana on kaikenmoista henkistä ja vähemmän henkistä: meditaatioretriittiä munkkiluostariin maaseudulle, katoamista Chiang Main yöelämään, hierontakurssia niin thaihieronnasta kuin foot reflexologystä, överiä syöpöttelyä ja jonkinmoista shoppailuakin (itsellenihän tarttuivat koko reissulla repun pohjalle vain ne pakolliset turisti-t-paidat).

Henkistynyt minä ja vuorokauden selibaatti

Mutta mistä näistä aloittaa kertomisen, ja mitkä jättää Pekalle selostettavaksi? No ottaa luonnollisesti pakan ulkopuolelta, eli 50m korkeudelta toteutetusta benji-hypystä viidakkojorpakon yläpuolelta.

Ideahan lähti siitä, että piti saada jotain tekemistä toisen viikon sunnuntaille. Ja siinä se idea sitten kutakuinkin olikin. Sunnuntai oli pirun tylsä. No, puolihuolimattomasti kysäisimme vakio-aamupalamestamme pitäjättäreltä, että josko varaisi meille hyppymatkan (1800 baht, sis. kuljetus paikalle, hyppy ja 24 melko hyvääkin valokuvaa. Seuraavana päivänä hostellimme Batman-puhelin soi, ja kyyditys pelipaikalle alkoi.

Ihan kuriositeettina, näin seksuaalivähemmistöjä (tai täällä Thaimaassa seksuaalitasa-arvoisuuksia) tarkisteltuani, olen pidemmän ihmetellyt, miksi Batman asuu lepakkoluolassa ja miksi sillä on lepakkoauto? Eihän se nyt käy päinsä.

Mutta benjiin. Pelipaikalla saimme todeta, ettei se hyppääminen ole helppoa. Ainakaan osalla porukasta. Ensimmäinen 10min näet odottelimme, että eräs thaikku sai kerättyä rohkeutensa ja astuttua sen askeleen pimeyteen. Tämän erittäin kuumalla viidakkopräntillä vietetyn ajanjakson jälkeen tilanne hyvin pitkälti näytti siltä, että jump-master pikemminkin potkaisi pojankoltiaisen alas, kuin olisi jäänyt odottelemaan enempää jäkittämistä. Pekan kamera myös massiivisine zoomeineen tallensi, kuinka osa myös hyppäsi silmät kiinni. Itse en moista ymmärtänyt, eihän siinä ole mitään kivaa!

Oman vuoroni koittaessa huomasin 50m olevan huomattavasti korkeampi paikka ylhäältä kuin alhaalta nähtäessä. Siis sanalla sanoen aivan helvetin paljon korkeampi. Siinä sitten poseerattiin kameralle yläilmoissa ja puolen sekunnin mietintätauon jälkeen askel eteenpäin ja alas.

Ready. Set. GO!

Sillä fakta on, että siellä kun killuu korkeanpaikankammoisena yläilmoissa, niin ei löydy sitä rationaalisen ajatuksen häiventä, joka kertoisi miksi ihmeessä on järkevämpää hypätä kuin jäädä turvalliseen koriin. Sitä on vain hypättävä, ja jätettävä ajattelu alastulomatkalle. Ajatusketjuni kulki jotenkin näin: "WHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOooooOOOOOOOOoooo"

50m on aikuisten oikeasti korkealla

Sanomattakin selvää, että ihan pirun hienoa oli se. Hypyn vielä kruunasi se, että sai pulahtaa alasmennessä alapuolella olleeseen jorpakkoon ja olo oli kuin amfibilla. Sama meno maalla, merellä ja ilmassa. Itse en voinut olla hymyilemättä kuin idiootti seuraavaa paria tuntia ja ei se näyttänyt ketään häiritsevän. Tiskillä ollut "Better than sex"-kyltti ei ollut siinä turhaan. Lukijakuntaan kuuluvat nuoret neidit (ei liian nuoret) voivat kuitenkin osoittaa tämän vääräksi vielä jälkikäteenkin ja korjata huutavan (vain jos pyydetään) vääryyden.

Kuvia myöhemmin, kun joudu enää nettailemaan Pekan kaapista. Ihan oikeesti. Macbook löytää vaan sieltä verkkoa. Kuten Thompsoni asian ilmaisi:
17:25 <@THompson> hah irkkasit siis kaapista ulos