Chiang Mai, pt. n

Kahdessa ja puolessa viikossa ehtii tehdä kaikenlaista, ja myös olla tekemättä paljon. Aloitimme kesälomamme Chiang Maissa yhdistämällä molemmat ja menemällä buddhalaismunkkien järjestämälle kahden päivän meditaatioleirille opettelemaan kuinka ollaan tekemättä mitään. Osallistumismaksu oli kokonaiset nolla bahtia, mahdolliset lahjoitukset jäivät kunkin omatunnolle. Itse pidin mahdollisuudesta päästä rentoutumaan ja viettämään hetken aikaa rauhassa, Teron makuun moinen taisi olla liian tylsää, mies kun ei osaa olla paikallaan viittä minuuttia kauempaa.

Suunitelmiin kuului käydä thaihieronta- ja kokkikoulussa, joihin molempiin on löytyy runsaasti vaihtoehtoja sekä Bangkokista että Chiang Maista, mutta CM:n tarjonta on halvempaa ja huomattavasti mukavammassa ympäristössä. Kokkisota jäi tällä kertaa väliin, mutta thai- ja jalkahierontakurssit ehdimme suorittaa. Varauksia otetaan vastaan kesäkuusta eteenpäin.

Teron mainostaman 50 metrin korkeudesta hyppimisen lisäksi kävin itse kokeilemassa maastopyöräilyä vuorenrinnettä alas- ja ylöspäin 1200 metriä korkean Doi Suthepin rinteillä. Valitsemani reitti oli 1. ylös autolla 2. alas pyörällä 500 metriä 3. takaisin ylös huipulle 4. alas vuoren juurelle. Kaikki muut olivat menossa reitille josta puuttui vaihe kolme ja oppaat vielä varmistivat että haluanko varmasti mennä ylämäkireittiä. Tottahan toki, muutenhan homma menisi huijaamisen puolelle.



Tuntia myöhemmin raahatessani pyörää ylös vuorenrinnettä henkeä haukkoen +39 asteen helteessä, totesin että olosuhteet olivat ehkä aavistuksen rankemmat kuin mihin Pohjanmaan kasvatti on tottunut. Leikkiä ei kuitenkaan voinut jättää kesken (kysymys suomalaisesta itsepäisyydestä); kaivelemalla sisäisiä sisuvarastoja ja siirtämällä jalkaa toisen eteen vuorikin jäi lopulta kakkossijalle. Alas pääsi huomattavasti nopeammin ja helpommin, eikä yhtään liian aikaisin - retkeen kuuluvaa lounasta syödessä taivas alkoi pommittaa meitä sormenpään kokoisilla rakeilla. Sopiva loppuhuipennus muutenkin mieleenpainuvalle päivälle.

Kuvia löytyy enemmän kuvablogista. Ja lopuksi bonuksena onomatopoeettiset kommentit benjihypyistä:
Tero: "WuuoooOOOOOoooo ... Pekka, tää on sit ihan v***n tyhymää"
Pekka: "Uaaaa-aa-aa-aaa" (kuulostaen hieman Johnny Weissmullerilta)