On(ko) kivaa olla tyttö

Thai for Communicationin loppuraportin kirjoittaminen hyytyi loppumetreille, kun rentouttava pikaviestintä vei mukanaan. Parin tunnin jutustelun jälkeen päätin luovuttaa tehtävän suhteen, laittaa kuppinuudelit tulille ja tulla avau^H^H^H^Hkirjoittamaan blogia.

Tänään kävimme hankkimassa matkalaukut pukujen ja muiden puolen vuoden aikana kertyneiden tavaroiden raahaamista varten. Meillähän ei ollut kummallakaan yhtään kappaletta matkalaukkuja mukana kun tulimme Thaimaahan - vain yksi kassi nesteitä ja muita tuliaisia varten (salmaria ja hapankorppuja Koh Tao Diversille). Turha raahata mukana koko vaatekaappiaan kun tulee näin halpaan maahaan, etenkin kun täällä ei takkia tai villapaitaa kaipaa, vaikka thaikut alkavatkin kaivaa villatamineitaan esiin kun lämpötila laskee alle +30:n. Suomalainen pärjäisi täällä lämpötilojen puolesta läpi vuoden vaikka pelkissä speedoissa.

Koepakkasimme laukut ja suuntasimme naapurien suureksi huvitukseksi etsimään jostain kolikkovaakaa testipunnitusta varten. Löysimme aparaatin, joka suostui kertomaan pakaasien painon 1 bahtin nimellistä korvausta vastaan. Oma täyspakkaukseni heilautti vaa'an neulaa 15,2 kilon verran ja Teron hieman varovammin lastattu laukku 10,2 kg. Eli Ryanairin 15 kilon halpamaisen painorajan ei pitäisi aiheuttaa isompia ongelmia matkan viimeisellä Dublin-Tampere etapilla toukokuun loppupuolella. Tämä lienee mahdollista vain, koska olemme rumemman sukupuolen edustajia ja näin ollen emme tarvitse mielialavaatteita jokaiselle viikonpäivälle. Emmekä harrasta tennistä tai golfia. Kuten Martti Servo laulaa: "On kivaa olla tyttö ja laukkua heiluttaa." Mutta vain siihen asti että se laukku pitää pakata.