Viimeinen Niitti opiskelulle

Chiang Maissa ollessani sain tekstiviestin Päiviltä, jossa kerrottiin, kuinka tenttivastauksestani oli noussut kohu, ja että kannattaisi tarkistaa sähköposti. Näin teinkin, ja aivoni takaosissa toivoin, etten koskaan ikinä olisi postiani edes avannut.

Cross Cultural Managementin tentissä viimeisenä kysymyksenä oli "Mitä opit kurssilla" (6p kysymys max. pistemäärä jotain 36) ja koska useimmiten pyrin rehellisyyteen, ja tämän kurssin tapauksessa rehellisen mielipiteen kertominen tuntui sopivalta palkinnolta opettajalle, jonka kurssilla en oppinut "yhtään mitään". Tämä oli koevastaukseni, johon perustelin miksi: olin opiskellut sivuaineen Aasian historiasta, politiikasta, kielistä ja tavoista. Olin eurooppalainen, töissä monikansallisessa yrityksessä ja kokemusta työskentelystä muidenkin kuin hitaiden hämäläisten kanssa. Mainitsin myöskin, että oli hieman vaikea saada mitään irti kurssin viimeisestä puolikkaasta mitään, kun ei ollut millään tavalla mukana siitä, mitä presentaation pitäjät yrittivät selittää. Englanti ja presentaation rakenne kun olivat kumpainenkin täysin hakusessa.

Olisi tietyllä tavalla pitänyt arvata millä tavalla juttu reboundaisi naamalleni, mutta koin pään hakkaamisen seinään huomattavamman paljon mielekkäämmäksi kuin epäpätevän opettajan mielistelyn (joka ei siis ihan oikeasti opettanut mitään järkevää).

Sähköpostissa odottikin massaspämmejä kolmin kappalein. Jokaisessa näissä spämmeissä oli vastaanottajina noin kymmenisen henkilöä, yhdessä taisi olla kolmattakymmenettä. Spämmin sisältönä oli koko koevastaukseni, lainkaan sensuroimatta, josta kävi ilmi täysin kuka oli kirjoittaja. Tarkistin uudestaan vastaanottajat, ja kahden mailin vastaanottajista en ottanut mitään selvää, mutta suurimman vastaanottajamäärän omannut maili oli osoitettu kaikille kurssin oppilaille.

Koevastaukseni oli kommentoitu kappalekohtaisesti. Jos olin kritisoinut kurssia, oli kurssin vetäjä vetänyt jonkin täysin absurdin ympäripyöreyden, joka ei siis millään tavalla liittynyt aiheeseen, kehuakseen itseään ja haukkuakseen minua. Haukkuminen oli myöskin täysin ala-arvoista. Joskus huomauteltiin, kuinka minulla saattaisi olla henkilökohtaisia ongelmia, toisaalta taas mainittiin kuinka paljon enemmän ystäviä opettajalla on, ja varmasti on syy persoonassani, että olen näin ilman kavereita. Eräässä kohdassa minun kehotettiin menemään takaisin Suomeen, jotta voisin olla yksin mökissäni ja ei tarvitsisi nähdä ketään. Lopuksi vielä todettiin, että koska opettajan mielestä en ollut vastannut kysymykseen, en myöskään tulisi saamaan tehtävästä yhtään pistettä.

Naurunalaiseksi saattaminen jatkui läpi viestin. Sävy oli lähinnä se, että koska olin ulkomaalainen, ilman kavereita ja idiootti, niin en koskaan pystyisi ymmärtämään majesteettista Thaimaata, jossa kaikki "hyvät jätkät" asuvat. Koevastaustani oli myöskin tahallisesti tulkittu väärin niin, että pidin kaikkia luokkakavereitani täysin idiootteina ja halveksin heitä (muista, että tästä lähti kopio kaikille niille luokkakavereilleni...), koska en ollut ottanut selvää presentaatioista. Eli eipä tarvitse niihinkään ottaa yhteyttä enää loppureissun aikana.

Mietin hetken pitäisikö tälläiseen viestiin vastata ollenkaan. Koska kuitenkin koin, että eihän tämmöinen ole kovin laillistakaan, vastasin asialliseen sävyyn kurssin vetäjälle, ja lähetin kopion myöskin koulutusalan johtajalle. Kommentoin jokaista kohtaa, jossa minua oli kommentoitu, ja lähinnä kysyin, oliko tämänlainen käytös sopivaa opettajalle, ja pyrin saamaan selville, miksi loukkaukset olivat menneet henkilökohtaisuuksiin. Ja miksi ylipäätään tälläinen oli mahdollista?

Vastaus oli jotain kovin erilaista mitä olin odottanut. Kurssin vetäjä anteeksi pyytämisen sijaan päätyi paukuttelemaan henkseleitään, ja kehtasi brassailla kuinka helvetin hyvä opettaja on, ja miten hyvin opettaa. Ei sanan sanaa anteeksipyytämisestä, eikä minkäänlaista osoitusta siitä, että olisi edes lukenut vastaukseni loppuun asti, saati sitten ymmärtänyt sitä.

Päässäni ns. napsahti, ja lähetinkin perin lyhyen viestin, jossa kerroin juurikin mitä ajattelin: että herra ei ollut lukenut viestiä loppuun, ja ilmeisesti loppupeleissäkin koko viestien lähettely tuntui vieläkin yhtä hauskalta, kuin alunperinkin.

Mitäkö tuli vastaukseksi? No maili, jossa kerrottiin, että olen lapsellinen, ja että kanssani ei jaksa jutella. "Soot ihan tyhmä, en mä leiki sun kans enää"-viesti vakuutti kyllä lapsellisuudesta, muttei omastani.

Myöhemmin kyseinen opettaja lähetti vielä yhden viestin, jonka sisälle oli ovelasti piilotettu sana "sorry", koska sanojensa mukaan, koulutusalan johtaja oli pyytänyt (lue: käskenyt) pyytämään anteeksi. Lopuksi vielä kuitenkin uhkaili, kuinka kontakteja löytyy niin USA:an kuin eurooppaankin, ettei kannattaisi tehdä asiaa yhtään hankalammaksi. Tämä siis vastineena siihen, että kerroin tapauksen kyllä löytävän tiensä loppuraporttiin.

Kaiken kaikkiaan koulusta jäi ihan paska maku suuhun. Ei tarvittu kuin yksi, aivan käsittämättömällä tavalla opettajan etiikan vastaisesti toimiva henkilö, joka onnistui mustaamaan muutaman kuukauden edestä muistoja kouluajoilta. Henkilö, jonka piti olla koulun spesialisti nimenomaan eritaustaisten ihmisten välisessä kommunikaatiossa.

Kiitos vaan sille.