Geneerinen blogimerkintä

Tällä hetkellä mennään jossain geneerisessä motellissa valtatien varrella geneerisessä pikkukaupungissa, jonka nimeä en muista ja katsellaan CSI-maratonia. Tarkoitus oli yöpyä taivasalla, mutta suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia ukkosmyrskyjen takia. Ketään ei innostanut uusia South Llano River State Parkin tapahtumia, joten pysäköimme leirintäalueen sijaan motelliin 100 mailin päähän seuraavasta kohteestamme, Atlantasta. Samasta syystä vietimme edelliset kaksi yötä New Orleansissa. Päivittäiset ajomatkat kasvoivat hieman muutosten takia - 1100 kilometriä Llano Riveriltä New Orleansiin - mutta kolmella kuskilla matka ei tuntunut liian pitkältä.

New Orleans näytti toipuneen hyvin Katrinan vuonna 2005 aiheuttamista tuhoista. Keskusta oli hyvässä kunnossa, mutta köyhemmillä alueilla oli vielä monia hylättyjä tai purettuja taloja, suurin osa näistä mustien asuinalueilla. Syy vai seuraus? Subtrooppinen ilmasto oli jopa Thaimaan kuivaan kuumuuteen tottuneelle epämielyttävän kostea, joten suurin osa kaupungissa vietetystä ajasta kului sisällä lepäillen ja rentoutuen. Keskusta oli täynnä pieniä taide- ja matkamuistokauppoja, joissa olisi varmasti voinut viettää useammankin päivän, jos aikaa olisi ollut enemmän. Muutenkin kaupungin tunnelma oli lähempänä Etelä-Eurooppaa, kuin muita USAn kaupunkeja joissa olemme ehtineet vierailemaan.

Pakoon pakoon, pantteri on irti

Tero on kehittänyt hampurilaisallergian, vaikka emme ole pysähtyneet syömään purilaisia kuin muutaman kerran. Parempi siis että kukaan ei yritä tarjota miehelle hampurilaisia, kun olemme päässeet Suomeen. Tien päällä on kylläkin hieman hankala löytää mitään muuta kuin pikaruokaa, jota tarjoavilla ketjuilla valtatiet on täällä reunustettu. Hyvänä vaihtoehtona ovat Subwayn sukuiset voileipäketjut, joista saa ainakin hieman terveellisempää ja maittavampaa sapuskaa, vaikka miehen tiellä pitämiseksi jotain muutakin kuin leipää tarvitaankin.