Pesukarhut on kusipäitä kaikki (raaka yleistys)

SFO:n jälkeen oli luvassa siirtymä Los Angelesiin. Budjettimatkailussamme kuitenkin on se idea, että 20 yöstä jenkkilän mantereella 10 vietämme teltassa, joten katsoimme näppärän luonnonpuiston puolesta välistä. Matkaa SFO-luonnonpuisto välillä oli noin nelisensataa kilometriä ja ajelu sujui kinttupolkuja ja 12 kaistaisia moottoriteitä hyödyntäen. Alkupuolen SFO:n keskustasta puoleenväliin hoisi Heikki ja loput matkasta minä.

Perillä näkymät olivat tajunnanräjäyttäviä.

Vaahtopäät

Itse en kieltämättä edes ajatellut luonnonpuistoa näkymien katselemisella. Jotenkin koko idea ei vaan millään iskostunut paksuun pääkoppaani. Ajattelin koko telttailua pelkästään uskomattomana rahansäästönä verrattaessa hotellien käyttöön.

Lisää vaahtopäitä

Leirintäalueelta oli merelle noin 50m matka, ja nämä kaksi kohtasivatkin hervottomien kielekkeiden muodossa, joihin muutaman vuosituhannen allonpaukutus oli kairannut luolia. Ilmassa lenteli useita kotkia ja vaahtopäät olivat hervottomia.

Merikotka joka lepäämättä liitää

Pelipaikalla leiri pystyyn, propaanikeitin tulille ja mäkäröni & cheese. Muistan sanoneeni, että kaikki ruokajämätkin autoon ennen kuin kellahdin makuupussini syleilyyn. Sitten alkoi kuulua kolinaa. Ensin putosi kattila pöydältä, sitten muovipussissa olleet tyhjät pullot (joista myöhemmin). Huikkasin Heikille viereisessä teltassa, että sekö kolistelee. Ei. Entäs Pekka. Ei. Pekka kuitenkin muisti kysyä, että oliko alueella karhuja.

Minua kieltämättä kuumotti.

Kuitenkin uskalias iskuryhmämme uskaltautui ulos (lue: muut paitsi minä, oma teltta aivan kolinan vieressä). Ja siellä se oli, läski, pienen koiran kokoinen pesukarhu joka oli repinyt roskapussit riekaleiksi, heitellyt pullot maahan ja pudottanut kattilankin. Kaiken lisäksi se ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta ihmisauktoriteettiä kohtaan, vaan tuli valoonkin parin metrin päähän, ja kirmasi karkuun vaan jos maata tömisti.

Smuggler-luolat

Kamat piiloon autoon ja uusi yritys.

Sitten alkoi kuulua ihan jäätävä rääkyminen ja tappelun ääniä. Ilm. ystävämme pesukarhu oli löytänyt jonkun toisen eläimen, jonka kanssa kokeilla viidakon lakeja käytännössä. Kuumotus++. Tästä taas yksi unisykli eteenpäin ja joku osoitteli telttaani taskulampulla. Lisää kuumotusta. Unisykli eteenpäin ja joku eläin osuu selkääni. Kuuumotusta ja keskemmälle telttaa sikiöasentoon. Pari unisykliä ja pesukarhu örisee Pekan teltan vieressä.

Tähän väliin rehellinen huomautus. Katkean aivan joka kerta kun kuvittelen Pekan telttaörisijäpesukarhun. En vaan pääse tästä yli ja hihittelen itsekseni.

Kaiken kaikkiaan unta tuli otettua ajalla 10-06, herätyksiä oli noin kymmenen ja kuumotukset olivat tässä luonnonresoritissa aivan jäätävät.

Meillä tosin on uusi peli, jolla lieventää antipatioita. Se on nimeltään Kalja-Arpajaiset. SFO:ssa käymässämme kaupassa näet oli kaljalaatikoita (siis ei mitään lavaa, vaan täysi pahvilaatikko täynnä irtokaljoja), joissa on täysin sattumanvaraisia pulloja ja tölkkejä, jotka ovat jääneet hyllyyn kun porukka on ottanut six-packeista. Hintaa tällä pahvilaatikolla oli 12 dollaria, joten hyvästä diilstä oli kyse. Eilisessä arvonnassa minä ja Pekka saimme kummallisen espanjalaisen oluen (hyvää oli) ja Heikki Bacardi Breezerin.

Tänään tosin juon Heineken Lightin (hei kamoon, laittiolutta?), koska ongin ensimmäiseksi sen ja salakavalasti vaihdoin spanieliolueeseen.

Hienoa, keksin pelin ja huijasin siinä heti.

Autokin on aivan muikea. Saimme näet käyttöön varaamamme Equinoxin sijaan vielä isomman auton, eli Chevrolet Trailblazerin. Mietimme tämän auton varaamista aikaisemmin, mutta koska hintaero Equinoxin ja Trailblazerin välillä oli 300 dollaria, Equinoxin voittaessa edukkuudellaan, päädyimme siihen. Nyt kun kuitenkaan sitä ei ollut paikalla, niin Trailblazer alle lisämaksutta. Hyvä homma, sillä koko auto on täynnä matkalaukkuja, reppuja, leirintävälineitä ja einesruokaa leiriytymisiä varten.

Kalifornian ruoteiset kukkulat

Hän vuorenhuipulta hyppää
Varassa turvavaijerin,
Sitten lentää kokemaan tuon
Muistorikkaan Baijerin.
Taksin ikkunasta densan
Bensaa juovan näki...

Hän samoaa synkkää metsää
Luonnonpuistoissa.
Siellä julmat sudet vaanii —
Retkioppaan muistoissa,
Ja vaaratonta vaaraa tahtoo
Hyvä herrasväki.

Näillä meidän nurkilla
Roskapussin poisvieminen
Jokaiselle voi olla
Matka vihoviimeinen.
Synnyttyään ali-ihmiseksi
Alamaailmaan
Pääsee poistumaan vain
Paiholaan tai Kakolaan...
- Jarkko Martikainen