Linnani on kotini

Oma asunto löytyi kaikille vaihtareille heti keskiviikkona ja tämä viikko onkin mennyt alueeseen tutustuessa ja kaupoissa pyöriessä. Kaikki asunnot ovat pienehköjä yksiöitä kylpyhuoneella ja ilman keittiötä. Tyttöjen ”valtaamassa” rakennuksessa saa lämmintä vettä ympäri vuorokauden, minun ja Teron vesi lämpenee auringon voimalla, eli aamulla odottaa kylmä suihku. 70 euron luokkaa oleva vuokra ei kyllä vastaavasti päätä huimaa, etenkin kun vaihdossa ollessa saa Kelalta täyden asumistuen. Opintotuen pitäisikin riittää täällä kiitettävästi elämiseen, Lonely Planetin mukaan valtion hommissa palkat ovat 7000-15000 bahtia kuussa, mikä vastaa karkeasti 150-300 euroa.

Paikallisia pieneläimiä ei ole sisällä näkynyt ja lähin ostari löytyy kivenheiton päästä. Ainut ongelma sinne siirtymisessä on erittäin ruuhkaisen moottoritiehässäkän ylittäminen. Tähän asti matka on taittunut taksilla, joka ei euroa enempää maksa suuntaansa. Hankintoihin kuuluu mm. kuuden euron vedenkeitin. Ei siis mitään valittamista asuntorintamalla, mitä nyt jääkaappia on välillä ikävä. MacGyver-ratkaisuna jääkylmät oluet saa pysymään jääkylminä lavuaarissa lähikaupasta ostetuilla jäillä.

Lisää kuvia Bangkokista voi katsella osoitteesta http://kuvablogi.com/blog/6796/9/

...ja Ko Taolta http://kuvablogi.com/blog/6796/8/

Hintapoliitikasta

Maailmalle lähteminen voi olla kallista, mutta siellä pysyminen ei kovinkaan. Tai riippuu tietysti paikasta, mutta on imho melko kilahtanuhta vaihtaa kotikuntansa loman ajaksi vielä johonkin hektisempään mestaan. Sinne-ja-takaisin-lippu thaikkulaan maksaa opiskelijalle jotain tonnin luokkaa (euroissa ofkoors). Kämppien hinnat ovat jostain ... 200 bahtista eteenpäin. Tämä lomaluussi Ko Taolla maksaa 700 baht kahdelta, sisältäen suihkutilan, vessan, kaksi sänkyä, jääkaapin, telkkarin sekä siivouksen ja lakanoiden / pyyhkeiden vaihdon päivittäin. Nice price I think.

Entäs sitten muut? Limutölkit ovat 20 bahtin hujakoilla, ruokalasku on yleensä ravintolassa kahdelta jotain 250-300baht, aamupalojen luonnollisesti ollessa halvempia. Eli jos oletetaan kolme safkaa päivässä, satunnaiset kioskikäynnyt ja asuminen, niin saadaan kahdelta budjetiksi päiväbudjetiksi 1600baht. Yhdeltä siis 800baht, joka taas vastaa noin 16 euroa. Useimmiten ei mene niinkään paljoa. In Touchiin saapuessaan saattaa myös hieman yllättyä kun henkilökunta huikkaa supisuomalaisittain "huomenta" kun kelailee krapulaista ruhoaan patjoille makoilemaan.

Yleistettynä yhdeltä maksaisi siis asua näillä rannoilla reilu 500e/kk. Karkea yleistys on kuitenkin karkea yleistys. Asuntojen hinnat tippuvat melkoisesti mikäli aikoo viipyä pidemmän aikaa, ruokien hinnat alkavat kantaravintoravintoloissa pyöristymään alaspäin, piikki aukeaa jne. Hinnat ovat myös riippuvaisia kaudesta ja elämä Suomessa kuten täälläkin on täynnä yllättäviä menoja.

Vaatteiden pesetys maksaa 40baht/kg, ja pesulatoimintaa harjoittaa joku kioski aina parinsadan metrin välein. Vaatteet voi noutaa yleensä seuraavana iltapäivänä, viikattuna ja kuivana (kuivaaminen voi omatoimisesti varsinkin kostean sään vallitessa olla melkoinen projekti).

Entäs ystävämme alkomaholi? Chang, paikallisen Singhin olutystävä maksaa baarissa 70baht maistuen melko samalta kuralta kuin lappari, mutta voltteja on reilu 6 ja pullon kokokin vähän pinttiä suurempi. Eli kaikin puolin parempaa shittiä. Bucket maksaa 250baht, sisältäen halpaa paikallista viinaa sekä Red Bullia. Muutaman pikkuämpärin juotuaan on päissään kuin kaksi ankkaa, mutta siipijuoman vuoksi ei tajua sammua muita häiritsemästä. Ylipäätään voi sanoa, että jos illan aikana yksin onnistuu juomaan enemmän kuin 2000 bahtin (40e) edestä niin saa olla jo aikamoinen sankari. Ei päde sama Suomessa, ei.

Kaiken kaikkiaan täällä kannattaa olla tekemättä ruokaa, pesemättä omia pyykkejään, jättää pohjien ottaminen kotona muille ja kasvattaa kantapaikan piikki huikeaksi. Niin täällä tekevät kaikki muutkin.

Madventures

Mitä Madventuresin Riku ja Tunna tekisivät, jos he saapuisivat klo 4 aamulla Bangkokin bussiasemalle, nälkäisinä ja väsyneinä? Tuskin ainakaan lähtisivät lentokentän Starbucksiin kahville, mutta tänne oma tehotiimimme päätyi Ko Taon sukellusreissun jälkeen. Olo on kuin kenellä tahansa turistilla kahden viikon rantaloman jälkeen. Täältä lähdimme ja tänne palasimme. Ainoana erona on, että emme odota omaamme vaan Päivin ja Anskun (vaihtaritoverimme Eastern Asia Universityssä) lentokonetta. El Grande Planina tavata heidät ja EAU:n yhteyshenkilö, vaihto-opiskelijavastaava ja sijaisäiti Wilawan, jonka avulla pitäisi löytyä katto pään päälle loppuajaksi Thaimaassa. Kone tosin laskeutuu vasta klo 14 aikoihin, joten vielä pitäisi viettää 8 tuntia lentokentällä. Sopivasti aikaa siis pureutua paikallisen kulttuurin saloihin.

Aasialaiseen kulttuuriin kuuluu, että apinaa saa koijata kaikessa rauhassa, jos apina siihen suostuu. Turisteilta siis pyydetään yleensä kaikesta vähintään tuplahinta. Parhaiten tämä tulee esille taksien hinnoista. Kun mistään mitään tietämätön farang haluaa ajaa taksiautolla pisteestä A pisteeseen B, tarjotaan hänelle kiinteää könttähintaa, joka esimerkiksi keskusta-lentokenttä välillä on n. 400-500 bahtia. Lähestulkoon kaikista takseista löytyy kuitenkin mittari, jonka mukaan sama matka maksaa hieman päälle 200 bahtia.

Toinen paikallinen kummallisuus on pitää ilmastointilaitteita täysillä, jos semmoinen vain sattuu löytymään. Mukavaa mennä monsuunisateista läpimärkänä sisälle +15 asteiseksi jää(h)dytettyyn laivaan, etenkin kun märkänä ovat nimenomaan ne lämpimät vaatteet. Kannella kastuu, sisällä paleltuu. Vihjeenä siis sateiden yllättäessä: päälle nopeasti kuivuvat shortsit, t-paita ja sandaalit, lämpimät vaatteet kuivaan reppuun ylitehokkaiden AC-laitteiden varalta.

Seuraava blogaus tuleekin hyvällä tuurilla omasta apartmentista.

Hieman eläimistä

Täällä thaikkulassa törmää monenmoisiin eläimiin, joten ajattelinkin nyt listailla muutaman.

Käärmeet
Tuossa yksi päivä meinasin astua yhden päälle kävellessäni bungaloviin. Hieman sukkanauhakäärmettä pienempi otus, mutta kuulemma täkäläiset käärmeet ovat melkoisesti suomalaista kyytä harmittomampia. Poikkeuksena tietysti merikäärme, jonka pureman jälkeen on se minuutti aikaa lukea psalmejaan.

Koirat
Koiria täällä on ihan pirusti. Joku 30% omaa omistajan ja loput ovat sitten kulkukoiria. Hurtat juoksentelevat laumoissa, mutta eivät kuitenkaan ikinä tunge kauppoihin tai kämppiin sisälle, kunhan jäävät möllöttämään ovensuuhun. Paikalliset kuitenkin myrkyttävät koiria melkoista tahtia, ja kaikki koirat ovat arpiensa perusteella eläneet melko kovia aikoja (mutta ilman kovaa ei ole elämää).

Kissat
Thaimaassa kissat ovat pieniä ja ruipelohkoja. Sen sijaan, että kissat jahtaisivat rottia, niin täällä kissat itseasiassa juoksevat rottia karkuun ja safkaavat pikkuötököitä ja torakoita.

Muurahaiset
Kaikkialla. Lattialla, seinissä, katossa, läppärin sisuksissa (muodostavat ilmeisesti ibookini sisuksiin jonkinmoista yhdyskuntaa).

Hyttyset/moskiitot
Samanlaisia paskiaisia kuin suomen vastaavat. Itselläni tosin on jokin yliherkkyys näitä kohtaan, jolloin paukamat ovat melkoisen suuria. Kutinaa ei kuitenkaan ole, kiitos allergialääkkeille ja hetkittäiselle kokovartalopuudutukselle.

Gekot
Parhautta. Syövät moskiittoja kuin pienet eläimet (joita ovatkin). Vessassa on yksi pieni, ja kuistilla viisi lisää. Gekkoja tulee myös monessa koossa. On pieniä, mutta myös pirun isoja gekkoja, sellaisia aina puolimetriseksi kasvavia mötkäleitä, joiden voisi kuvitella syövän pienempiä lintujakin.


Ja jottei menisi liikaa asiatekstiksi, niin kerrotaanpa jotain eilisillasta ja Gekoista. Oltiin erään aussin luona vuorilla juomingeissa ja jannu kertoi kaikenmoista puskassa asumisestaan ja aussieläimistä noin yleensä. Sitten se sai jonkin us-ko-mat-to-man hyvän idean ja nappasi seinältä sellaisen parikymmentä senttiä pitkän gekon. Eräs Otaniemeläinen kokeili sitten, että pureekohhan se.

Pureehan se. Gekoilla on ilmeisesti petomaisen terävät leuat, sillä sitä verta vuosi siihen kuistille hulvattomia määriä. Oli ehkä epäsopivaa tosin tilanteessa nauraa kippurassa.

Ystävät, rapatessa roiskuu rasva ja laasti.

Minä tein sen taas Marjaana

Olen jo pidemmän aikaa pitänyt itseäni eräänlaisena kotikutoisena nolojen tilanteiden miehenä, ja tein sen taas. Kattelin tuossa aamulla, että jumalauti on varmaan kovin krapula ikinä. Ja kun edellisenä iltana oltiin spontaanisti karattu vuorille juomaan, niin ajattelin, että ei mikään ihmekään. Paikallisesta rantabaarista kun valomerkkiin (valot pois koko baarista) törmättiin siinä seitsemältä aamuyöstä.

Mutta takaisin aiheeseen kamala krapula. Ihmettelin siis aamulla, että miksi krapulaiterointi ei vielä kolmannellakaan kerralla toiminut (krapulaiterointi: herää, juo vettä / limpparia puolisen litraa ja painuu takaisin nukkumaan). Sitten aloin kiinnittämään huomiota siihen faktaan, että oli aivan pirun kylmä.

Pirun kylmä? Tropiikissa? Keskellä päivää? Nouuu wei.

No lainasin Pekan kuumemittaria, ja mitä sanoikaan. 39,4! Ei mennyt huono olo sitten ihan pelkän viinan piikkiin. Pykäsin lääkäriin, jossa homma oli perusteellisen hyvin organisoitu. Istui penkille ja reilun viiden minuutin päästä olin ulkona lafkasta tonnin köyhempänä, muovipussillinen lääkkeitä ("Tis juu teik van taim per dei aftee lants. Tiis vans juu teik foor taims, vor meik juu viil guud. Tiis vans juu sak, änt tei meik joor trout viil vell") mukana ja ohjeena syödä paljon jäätelöä. Kurkussa tulehrus.

Mitä tässä voi sitten enää sanoa? Outi, olit ihan oikeassa.

Skubailua

Vihdoinkin on sukelluskortti taskussa, vaikka se onkin vielä pahvinen väliaikaisversio. Korttia piti tietenkin lähteä juhlistamaan saaren yöelämään, mutta siitä lisää vaikka ensi viikolla. Tiistaina ja keskiviikkona saatiin suoritettua loput vaadittavat avovesisukellukset. Antihistamiinin avulla korvien paineentasauskin meni putkeen ja pääsimme pakollisten maskintyhjennysharjoitusten jälkeen tutkimaan korallien keskeltä löytyvää elämää.

Paikallisiin kalakavereihin kuuluu mm. Trigger fish, joka missään muualla päin maailmaa ei käyttäydy aggressiivisesti kuin tietenkin Ko Taolla (onneksi kalaa ei ole kuitenkaan siunattu missään määrin uhkaavalla purukalustolla), Finding Nemosta tuttu Clown fish ja erittäin myrkyllinen skorpionikaloihin kuuluva Daemon fish, joka päätti tulla keskeyttämään harjoitussessiomme pohjassa. Paikalta lähdettiin kohtuullisen reippaasti.

Muita hauskoja sattumia veden alla oli kun Teron ilmatankki irtosi hihnastaan ja jäi roikkumaan vain varalenkin varaan. Seurauksena pieni jumppatuokio, kun säiliö piti kikkailla takaisin paikalleen. Omiin kädetyksiin kuuluu maskin tipahtaminen päästä James Bond -veteenkierähdyksen aikana. Onneksi vettä ei ollut kuin 20 m ja kiltti kouluttaja käväisi noutamassa sen nopeasti takaisin. Olutsakon maksaminen harmittaa huomattavasti vähemmän kuin 2000 bahtin hintaisen maskin korvaaminen.

Skubailulta ja nukkumiselta yli jääneen ajan Tero on ollut liimautuneena telkkarin ääreen, kuten edellisestä tekstistä joku ehkä pystyykin päättelemään. Itse olen rentoutunut riippumatossa nauttien merituulen viilentävästä syleilystä, kirjaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti lueskellen. Mereen ei ihan hirveästi ole matkaa, nousuveden aikana meri tulee bungalowin rappusille.

OREEEESSTEEEES!

Thaimaalainen televisiotarjonta pitää vaikka mitä kummallisuuksia sisällään. On sarjaa, jossa ilmeisen ahdistunut nuorimies yrittää saada baarilaulajattaren huomion. On myös sarjaa, jossa ilmeisen ahdistunut nuorimies yrittää saada yläluokan naisen huomion. Kuten niin ikään on sarjaa, jossa ilmeisen ahdistunut nuorimies on mitä ilmeisemmin avaruusolento, ja hyvää pataa Paavolan näköisen kaverin kanssa (ja jos ette kyseistä Paavolaa tunne, niin se on juuri itsensä näköinen).

Myös löytyy jotain penskojen tiedeohjelmia, yksi ohjelma jossa kotiäidit yrittävät arvailla ruoassa käytettyjä ainesosia (Superwoman taisi olla sen nimi), karaokekilpailua, keskusteluohjelmaa kovasti thaikuille ajankohtaisista ja tärkeistä asioista, ja ehdottomat lempparini: täysin kilahtaneet musiikkivideot. Kaikki biisit kuulostavat Kari Vepsältä 50% nopeutettuna ja takaperin. Eräänkin kipaleen (joka radiosoitoista päätellen on ilmeisen suosittu) musiikkivideossa on eräs nuorimies sairaalassa, jota sitten säälitään. Kun jantteri sitten vihdoinkin pääsee pois sairaalasta, näytetään tämän thaiboyn tyttöystävän keskustelu lääkärin kanssa, jossa tytölle annetaankin lähes kuolettava diagnoosi. Sitten kun jo ehdin innostumaan, että vihdoinkin näissä musiikkivideoissa joku potkaisee sankoa, niin ei. Siellä se hinaa biisin lopussa pyörätuolissa poikaystävänsä kanssa, jonka jälkeen näytetään taas sitä paikallista Vepsän Karia lavalla pistämässä parastaan.

Kaikki kotinikkarit, viritin uudelleentunetukseen ja suuntaukseen kohti thaimaan taajuuksia. Kivana bonuksena tulee vielä kaksi kertaa päivässä kansallisviisu, joka soitetaan kaduilla äänentoistovermeistä koko populan lopettaessa hektisenoloisen työntekonsa hetkeksi. Sen verran lunkia porukkaa täällä kuitenkin on, että sitä tauon pitämistä ainaisen tauon pitämisen seassa en ole vielä onnistunut huomaamaan. Vähän kuin kahvitunti keskellä pitkää ruokatuntia.

Perillä

Päästiin perjantaina (12.10.) perille Ko Taolle, löydettiin suomalainen sukelluskoulu ja saatiin katto pään päälle. Sukelluskurssille tuli lentävä lähtö kahden muun suomalaisen kanssa, jotka olivat tulleet paikalle jo hieman aikaisemmin. Kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen sukellusteorian opiskelu ei ollut ihan ensimmäisenä prioriteettilistalla, mutta se ei estänyt saamasta tuntikuulusteluista täysiä pisteitä. Paineen laskeminen 10 metrin syvyydessä ei insinöörifysiikoiden jälkeen paljoa päänvaivaa tuottanut.

Lauantaina päästiin ”allasharjoituksiin”, mikä tarkoitti sitä että menimme koulun veneellä läheisen privaattibeachin edustalle rantahiekkaan tutustumaan laitteisiin. Perusharjoitusten jälkeen siirryimme 8 m syvyyteen koralliriuttojen, merisiilien ja hulvattomien merimakkaroiden keskelle tekemään loput harjoitukset.

Eilen illalla kouluttajien kanssa oluella istuskellessa tuli ihmeteltyä että miksi maailman tulisimpana pidetty ruoka ei maistu juuri miltään. Sain vihjeeksi tilata ruoan ”tulisena”, eli ”prik”, koska thaimaalaisten mielestä heidän ruokaansa ei opita syömään, vaan synnytään. Ei ruoka sen tulisempaa ollut kuin ennenkään, ainakaan ennen kuin vahingossa pistin yhden annokseen jemmatuista chileistä suuhuni... Tuhoutuminen alkoi pienen viiveen jälkeen ja oli täydellistä.

Tänään olisi pitänyt olla ensimmäinen varsinaisista kurssiin kuuluvista sukelluksista, mutta heräsin aamulla nenä tukossa. (Miten ihmeessä 30 asteen helteessä edes saa nuhan? Nukkmalla ilmastointilaite tai tuuletin päällä.) Flunssaisena sukeltaminen ei ole suositeltavaa, ellei jostain syystä halua kokeilla miltä puhjennut tärykalvo tuntuu, korvien paineentasaus kun ei onnistu tukkoisilla rööreillä. Katsotaan uudestaan parin päivän jälkeen.

Ja seuraavaksi Wien

Wien, jumalauta, Wien. Niin kutsuttu lentokenttä ja täysi ihmislabyrintti. Voisin pienen osan pienestä perinnöstäni pistää sen puolesta, että lentokentällä palloillessani joku pallomahainen besserwisseri tuijotteli valvontaruudustaan armotonta ravaustani ympäri lentokenttää. Bangkokin portin edessä oli semmoinen ympyränmuotoinen penkkirinki jonkun karkkipatsasta muistuttavan limaisen monumentin ympärillä. Väkeä puolet enemmän kuin penkkejä, ja penkeissä ei selkänojia. Kysymys kuuluikin: kuinka päästä lähtöruutuun? Takaisin passintarkastuksen lähelle, rappuset alas, näytä passia, kävele käytävää ja rappuset ylös.

Tunti kun oltiin kävelty sinne ja tänne ja hieman takaisinkin ruokapaikkakylttien perässä (paljastuivat kaikki joksikin pubi/kahvila-luukuiksi, joissa rööki paloi roihuten) löydettiin vapaita penkkejä ja murrettiin hengellisissä merkeissä juuri se kotiuunileipä, joka piti antaa tuliaisiksi thaikkulassa. Kun ei ollut viiniä monistettavaksi niin maksoin kolasta kaksi euroa (evianin litrahinta taisi olla jotain kolmen-neljän euron luokkaa).

Yksi myyjä yritti vielä olla kaveri ja kehui "Iceman"-aksenttiani. Ketutti sekin munapää.

Huamenna, huamenna

Tänään kävin vielä hommailemassa viimeisiä matkakamoja itselleni tamperestin suunnasta, ja kipaisin vielä vuosien varrella tutuksi käyneessä sähkökillassa imailemassa yhden kolajuoman.

Pidin myöskin sanani, ja päivitin profiiliini tietoja allekirjoittaneen aivoituksista.

Hieman haikea fiilis jäi kun pitkästä aikaa kotikontujen katuja tallaili. Nättiä oli.



Seuraava viestitys tuleekin sitten thaikkulanmaalta.

Kettu kuittaa.

T Minus 2 days

Lähtöjärjestelyt alkavat vihdoinkin olla kondiksesssa. Laukut on pakattu, rokotukset otettu ja asunto vuokrattu eteenpäin. Ja toivuttu läksiäisjuhlista. Taistelusuunnitelmana on siis lähteä 10.10. flygarilla kohti Bangkokia, josta matka jatkuu Ko Taon saarelle sukelluskurssille ennen opintojen aloittamista. Orientoituminen paikalliseen menoon alkaa siis kaloihin tutustumalla.

Vihjeenä vaihtoon lähtemista harkitseville: valmistelut kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Lentoliput saa sitä halvemmalla mitä aikaisemmin on liikkeellä, hepatiittirokotuksiin pitää ottaa tehosteannos 6-12 kk kuluttua ensimmäisestä pistoksesta ja asunnonkin kanssa kannattaa varautua säätämään. Oman opiskelijayksiöni Herwannan sydämestä tosin sain vuokrattua parin päivän sisällä ilmoituksen pistämisestä nyysseihin. Kamojen varastointi ja olikin hieman isompi homma. Kiitokset siivousavusta äidille ja pakettiauton vuokraamisesta Remmi-Teamille.

Seuraava päivitys tuleekin Thaimaan kamaralta.

Blogi todellakin luotu. Maanantaina ehkä sisältöäkin.

Jeppiskamaa.

Eli nyt on vihdoinkin saatu tulille tämä upouusi ja messevyyttään kiiltävä blogi, johon olisi tarkoitus kuluttaa kuluvina kuukausina tuhottoman monta tuntia ja kiristellä hampaita aina kiilteiden halkeamispisteeseen asti.

Nyt kun on perinteisesti tuli pakaralihan alla, en ehdi kirjoittaa mitään suurempaa presentaatiota, mutta yritän kaiken jännän henkilökohtaisen päivitellä tuonne käyttäjätunnukseni takaa löytyviin inforuutuihin.

Mutta nyt tämä noheva taistelija katoaa Herwoodin metsiin tamppaamaan korkkeja läksiäisten ja muiden bletyksien merkeissä. Sunnuntaina luvassa intialaisteemaista käärmeiden yötä ja maanantaina setä ottaa läppärin kauniiseen käteensä ja täyttää vähän tietoja.

Blogi luotu!

Kas noin! Blogi on bygattu osoitteeseen hervannastabangkokiin.blogspot.com