Pikapaivitys Hanoista, Hanoi Backpackers' Hostellista. Aika tylsa kaupunki, kadut ovat ahtaat ja liikenne viela kaoottisempaa kuin Bangkokissa - enpa olisi arvannut mahdolliseksi. Torvet soivat taalla jatkuvasti, ilmeisesti Bangkokissa on niin kuuma etta kukaan ei jaksa edes toottailla. Kadun yli mennaan hyppaamalla liikenteen sekaan ja liikkumalla hitaasti ja ennalta-arvattavasti. Ensimmainen paiva kaupungissa ja olen jo ehtinyt kavella yhta skootteria pain, joka ajoi vaaralla puolella katua.
Viisumi kuukaudeksi Laosiin maksaa taalla $35, joka on ilmeisesti halvempaa kuin rajalta, jossa hinta voi vaihdella haarukassa $30-50, riippuen virkailijoiden mielentilasta ja planeetoiden liikkeista. Tuohon $35 piti viela latkaista paalle $5 pikalisa, etta saan viisumin samana paivana. Olisi muuten mennyt maanantaille, jolloin pitaisi jo olla Vientianessa.
Jos haette taalla viisumin Laosiin, sita ei saa suurlahetystosta, vaan kavelymatkan paassa olevasta 'haarakonttorista'. Suurlahetyston vartija neuvoi kylla oikeaan suuntaan, mutta matkan pituudesta ei ollut mitaan hajua, joten paadyin maksamaan $1 mopotaksille matkasta kulman taakse.
Majapaikalle pisteet kotiin, yo jaetussa huoneessa maksaa $7.5, johon sisaltyy kevyt aamupala, suihku josta tulee lamminta vetta ja ilmeinen interwebbi.
Pikapaivityksen paivitys: Viisumi maksoikin vain $30. Viisumia noutaessa tyytyivatkin tuohon, etukateen ilmoitetun neljankympin sijaan.
perjantai 28. joulukuuta 2007
perjantai 21. joulukuuta 2007
Joululahja
Lappu, joka löytyi aamulla lattialta, oven alta työnnettynä:
Joululahja
En sitten saanut yöllä unta, mutta ehkä siihenkin oli syynsä. Voisitko pastettaa seiraavan tekstin blogiin eräänlaisena joululahjana minun, ja vaikka sinunkin ystävillesi. Vaikka on tämä nyt sitten sinullekin eräänlainen joululahja. Pistä vaikka parin rivin briiffaus tai jotain. (Mielestäni tämä oli paras mahollinen johdanto.)
Ystäville
Kuvittele, että tämän lukee joku rauhallinen ääni-
En minä, ei Lasse Pöysti tai edes Tabermann.
Mutta ehkä sinä, sillä äänellä kun ennen nukkumaan menoasi
puolihuolimattomasti paljastat ajatuksesi ääneen.
Älä kuitenkaan lue kuin runoa.
Lue kuin päiväkirjaa tai lasten satua,
silllä elämä on joskus lapsen mieltä mielettömämpi.
Tämä satu, tai luku elämästä, kertoo menetyksestä.
Ensin menetin syksyn.
Rakastan syksyssä väriloistoakin enemmän sitä
kun voi vielä astua ulos niin, että tarvitsee
kaulahuivin
takin
ja hanskat
muttei vielä hattua.
Ehkä ensi vuonna ostan uudet hanskat, takin ja kaulahuivin
jotta nekin tietäisivät mistä puhun.
Menetin myös talven.
Talvessa rakastan sitä kun ensimmäistä kertaa aamulla
ei haistakaan mitään.
Ensi talvena tuon mukanani muiston tuoksusta
ja vapautan sen pakkasilmaan.
Kevät on poissa kun palaan.
Menetän muistutuksen siitä
kuinka lapsena, lumen sulettua
löydettiin lyhyilläkin retkillä mitä erikoisempia oikoreittejä.
Ei niillä aikaa säästetty, palattiin vain likaisena
ja kolhuilla kotiin.
Onnelinen siitä, että sai valita omat polkunsa.
Kesäksi tulen takaisin.
Silloin nostan maljan ystäville.
Niille ystäville, joita kaipasin kun oli syksy, talvi tai kevät.
Ja toivon, etten poissaollessani tai tulevaisuudessa
heistä menetä ainuttakaan.
Hyvää Joulua
Joululahja
En sitten saanut yöllä unta, mutta ehkä siihenkin oli syynsä. Voisitko pastettaa seiraavan tekstin blogiin eräänlaisena joululahjana minun, ja vaikka sinunkin ystävillesi. Vaikka on tämä nyt sitten sinullekin eräänlainen joululahja. Pistä vaikka parin rivin briiffaus tai jotain. (Mielestäni tämä oli paras mahollinen johdanto.)
Ystäville
Kuvittele, että tämän lukee joku rauhallinen ääni-
En minä, ei Lasse Pöysti tai edes Tabermann.
Mutta ehkä sinä, sillä äänellä kun ennen nukkumaan menoasi
puolihuolimattomasti paljastat ajatuksesi ääneen.
Älä kuitenkaan lue kuin runoa.
Lue kuin päiväkirjaa tai lasten satua,
silllä elämä on joskus lapsen mieltä mielettömämpi.
Tämä satu, tai luku elämästä, kertoo menetyksestä.
Ensin menetin syksyn.
Rakastan syksyssä väriloistoakin enemmän sitä
kun voi vielä astua ulos niin, että tarvitsee
kaulahuivin
takin
ja hanskat
muttei vielä hattua.
Ehkä ensi vuonna ostan uudet hanskat, takin ja kaulahuivin
jotta nekin tietäisivät mistä puhun.
Menetin myös talven.
Talvessa rakastan sitä kun ensimmäistä kertaa aamulla
ei haistakaan mitään.
Ensi talvena tuon mukanani muiston tuoksusta
ja vapautan sen pakkasilmaan.
Kevät on poissa kun palaan.
Menetän muistutuksen siitä
kuinka lapsena, lumen sulettua
löydettiin lyhyilläkin retkillä mitä erikoisempia oikoreittejä.
Ei niillä aikaa säästetty, palattiin vain likaisena
ja kolhuilla kotiin.
Onnelinen siitä, että sai valita omat polkunsa.
Kesäksi tulen takaisin.
Silloin nostan maljan ystäville.
Niille ystäville, joita kaipasin kun oli syksy, talvi tai kevät.
Ja toivon, etten poissaollessani tai tulevaisuudessa
heistä menetä ainuttakaan.
Hyvää Joulua
torstai 20. joulukuuta 2007
Joululoma
Välitentit ovat takana (kaikki kolme kappaletta) ja joululoma on alkanut. Osa koulun opiskelijoista tosin viettää joulunkin tenttiin lukien. Meilläkin piti alun perin olla yksi tentti 27. päivä, mutta Päivi ja Ansku saivat järjesteltyä sen hieman järkevämmälle päivälle.
Tero lentää huomenna Hanoihin, ilmeisesti tavoitteena vetää 12 Shots on the Rocks. Oma tieni vie Hua Hiniin, jonne porukat ovat tulleet lomailemaan. Ilmeisesti täysi turistimesta, mutta hieno sellainen. Oma lento Hanoihin lähtee 27. päivä, josta suunnataan Laosiin puolelle.
Molemmilla on paluuliput 7. tammikuuta, Teron lento takaisin Bangkokiin lähtee Laosin päkaupungista Vientianesta ja maksoi yli 100 euroa. Oma lentoni takaisin lähtee Thaimaan puolelta Udon Thanista, parin tunnin bussimatkan päässä Vientianesta ja maksoi 20 euroa. Mielenkiintoisia hintaeroja, kerrankin kannatti viivytellä ja tutkia vaihtoehtoja hieman tarkemmin.
Tarkempaa matkaraportointia luvassa seuraavan vuoden puolella. Viikon kohokohta: Aito suomalainen sauna Holiday Inn Silomissa.
Tero lentää huomenna Hanoihin, ilmeisesti tavoitteena vetää 12 Shots on the Rocks. Oma tieni vie Hua Hiniin, jonne porukat ovat tulleet lomailemaan. Ilmeisesti täysi turistimesta, mutta hieno sellainen. Oma lento Hanoihin lähtee 27. päivä, josta suunnataan Laosiin puolelle.
Molemmilla on paluuliput 7. tammikuuta, Teron lento takaisin Bangkokiin lähtee Laosin päkaupungista Vientianesta ja maksoi yli 100 euroa. Oma lentoni takaisin lähtee Thaimaan puolelta Udon Thanista, parin tunnin bussimatkan päässä Vientianesta ja maksoi 20 euroa. Mielenkiintoisia hintaeroja, kerrankin kannatti viivytellä ja tutkia vaihtoehtoja hieman tarkemmin.
Tarkempaa matkaraportointia luvassa seuraavan vuoden puolella. Viikon kohokohta: Aito suomalainen sauna Holiday Inn Silomissa.
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Updeittia rakkaasta iBookista
Kävin päivemmällä seuraavanlaisen keskustelu MacCenterin melkein englantia puhuvan tädittären kanssa:
"What's the verdict on my iBook"
"Oukeiii. I tsek. .. .. Tausand Baht. Juu kän ket it hiiier"
"Everything is ok. It's not broken?"
"BROOOKEEEN?"
"Yes. Broken"
"Lemmiiitsek. Jeesjees. Loukik böörd prouken. Trii tausand baaht"
"Well, that's cheap"
"SORISORISORI. Me mistake. THÖÖÖRTII TAUSAAND BAAHT"
"..."
"Juuu teer?"
".. and how much for the repairs"
"RIIIIIPEEER?"
"Yeah. Repairs"
"Leeeemmiiiitseeek.... jees. TWEEENTII TAUSAAND BAAHT"
"ok. Don't fix it. I'll come and get it later."
"Jees. Täänk juu"
Eli kuten arvelinkin, murkut olivat oikosulkeneet emon. Suurin osa niistä on kuitenkin kuolleita. Syötin niille myrkkyä. 301-lehvan sanoin "TONIGHT, YOU DINE IN HELL!"
Matkavakuutus kuitenkin pelasti tilanteen, ja muutaman satasen voimin vanhan ibookkini kovon sisältö reinkarnoi itsensä uuden MacBookin sisuksissa, jonka käyn tilaamassa kunhan viimeisestä tentistä vaan takaisin Bangkokiin kerkeän. Kuukausi kestää toimituksessa, mutta koska olen kuitenkin kolmatta viikkoa reissussa, niin ei ihan hirveästi joudu enää ilman konetta aikaa viettämään.
Lapset muistakaa,
Vakuutus kannattaa.
"What's the verdict on my iBook"
"Oukeiii. I tsek. .. .. Tausand Baht. Juu kän ket it hiiier"
"Everything is ok. It's not broken?"
"BROOOKEEEN?"
"Yes. Broken"
"Lemmiiitsek. Jeesjees. Loukik böörd prouken. Trii tausand baaht"
"Well, that's cheap"
"SORISORISORI. Me mistake. THÖÖÖRTII TAUSAAND BAAHT"
"..."
"Juuu teer?"
".. and how much for the repairs"
"RIIIIIPEEER?"
"Yeah. Repairs"
"Leeeemmiiiitseeek.... jees. TWEEENTII TAUSAAND BAAHT"
"ok. Don't fix it. I'll come and get it later."
"Jees. Täänk juu"
Eli kuten arvelinkin, murkut olivat oikosulkeneet emon. Suurin osa niistä on kuitenkin kuolleita. Syötin niille myrkkyä. 301-lehvan sanoin "TONIGHT, YOU DINE IN HELL!"
Matkavakuutus kuitenkin pelasti tilanteen, ja muutaman satasen voimin vanhan ibookkini kovon sisältö reinkarnoi itsensä uuden MacBookin sisuksissa, jonka käyn tilaamassa kunhan viimeisestä tentistä vaan takaisin Bangkokiin kerkeän. Kuukausi kestää toimituksessa, mutta koska olen kuitenkin kolmatta viikkoa reissussa, niin ei ihan hirveästi joudu enää ilman konetta aikaa viettämään.
Lapset muistakaa,
Vakuutus kannattaa.
lauantai 15. joulukuuta 2007
Enää ei kunnian kukko laula
Koska ilmeisesti maailma on päättänyt yksimielisesti, että tilityksistäni on tultava trilogia, niin olkoon niin.
Pt. 3, kun herkut eivät riitä.
Huoneessani on jo pidemmän aikaa ollut melko paljon muurahaisia, joita olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti tappanut. Siellä on siis aivan turha säilyttää mitään ruokaa tai vastaavaa, koska nämä pikku munapäät ehtisivät syömään sen ruoan ennen minua.
Keskiviikkona kuitenkin olivat nämä luonnon pikku ahertajat löytäneet uuden kohteen: pöytäni päällä levänneen iBookin. Siinä kolmen tunnin aikana, kun olin Muay Thai -reeneissä, oli läppärini päälle ja sisuksiin ilmestynyt noin toista-kolmattasataa muurahaista. Ibook päästi kuolonkorahduksen ja sammui. Eikä sitten käynnistynyt enää.
Tänään vein laitteen applen huoltoon Bangkokiin, josta lähettävät arvion korjauksesta ja varaosista, jonka voin sitten lähettää matkavakuutukseni tarjoajalle korvausta vastaan. Saa nähdä jääkö massiivisin elkein pari vuotta palvellut iBookini johonkin thaikkuroskikseen ja MacBookia tilalle, vai saadaanko se vielä elvytettyä.
Sanomattakin selvää, että olen täydessä informaatiopimennyksessä näillä näkymin jonnekin tammikuun toiselle viikolle asti. Huollosta kun tulee tieto hinta-arviosta vasta keskiviikkona, johon päälle mahdollinen huolto tai uuden läppärin osto. Perjantaina lähden Hanoihin, josta Laon kautta Bangkokiin vasta 7. päivä tulevaa vuotta.
Aiheeseen liittyen kevyesti muunneltu kappale:
HelppiSonta - Ibookiin kadonnut
iBookia hajonnutta
Ei voi takaisin saada.
Kulutettu, käytetty
Ruokkimaan murkkuja.
Luotettu ehkä liikaa
Siihen, että aika korjaa.
Se, minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon aikaa,
Että hajalle saatiin
Se, mikä Appleksi tarkoitettiin.
refrain:
Murkut kuolee muutamalla
Myrkkyastialla lattialla.
Miten kauan huolto kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Vakuutukseen mut kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei korvaus ole varmaa.
Maailman pisimmät tunnit,
Niiden otteeseen jää kiinni.
Offlineä loppuun asti,
Vaikka itse ei aina huomaa.
Millainen on se kaista,
Jota ei ehdy koskaan?
Olen kuullut paljon siitä,
Osan jopa omasta blogistani.
Voi niin pitkälle jaksaa,
Kun läppärinsä vakuuttaa.
refrain
Ibookkini onneton.
Kovo ehkä tyhjä on.
Muisti mennyt on.
Enemmän kuin rauta on!
Tuomio on ehdoton,
Läppäri paska on,
Korjaus ehkä mahdoton.
Miten niin muka arvoton?
Miten niin muka arvoton? (4x)
refrain
Murkut kuolee muutamalla
Myrkkyastialla lattialla.
Miten kauan huolto kestää?
Ei, sitä en voi tietää.
Ja kaikille siis vielä onnellista/hyvää Joulua ja Uutta Vuotta.
Pt. 3, kun herkut eivät riitä.
Huoneessani on jo pidemmän aikaa ollut melko paljon muurahaisia, joita olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti tappanut. Siellä on siis aivan turha säilyttää mitään ruokaa tai vastaavaa, koska nämä pikku munapäät ehtisivät syömään sen ruoan ennen minua.
Keskiviikkona kuitenkin olivat nämä luonnon pikku ahertajat löytäneet uuden kohteen: pöytäni päällä levänneen iBookin. Siinä kolmen tunnin aikana, kun olin Muay Thai -reeneissä, oli läppärini päälle ja sisuksiin ilmestynyt noin toista-kolmattasataa muurahaista. Ibook päästi kuolonkorahduksen ja sammui. Eikä sitten käynnistynyt enää.
Tänään vein laitteen applen huoltoon Bangkokiin, josta lähettävät arvion korjauksesta ja varaosista, jonka voin sitten lähettää matkavakuutukseni tarjoajalle korvausta vastaan. Saa nähdä jääkö massiivisin elkein pari vuotta palvellut iBookini johonkin thaikkuroskikseen ja MacBookia tilalle, vai saadaanko se vielä elvytettyä.
Sanomattakin selvää, että olen täydessä informaatiopimennyksessä näillä näkymin jonnekin tammikuun toiselle viikolle asti. Huollosta kun tulee tieto hinta-arviosta vasta keskiviikkona, johon päälle mahdollinen huolto tai uuden läppärin osto. Perjantaina lähden Hanoihin, josta Laon kautta Bangkokiin vasta 7. päivä tulevaa vuotta.
Aiheeseen liittyen kevyesti muunneltu kappale:
HelppiSonta - Ibookiin kadonnut
iBookia hajonnutta
Ei voi takaisin saada.
Kulutettu, käytetty
Ruokkimaan murkkuja.
Luotettu ehkä liikaa
Siihen, että aika korjaa.
Se, minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon aikaa,
Että hajalle saatiin
Se, mikä Appleksi tarkoitettiin.
refrain:
Murkut kuolee muutamalla
Myrkkyastialla lattialla.
Miten kauan huolto kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Vakuutukseen mut kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei korvaus ole varmaa.
Maailman pisimmät tunnit,
Niiden otteeseen jää kiinni.
Offlineä loppuun asti,
Vaikka itse ei aina huomaa.
Millainen on se kaista,
Jota ei ehdy koskaan?
Olen kuullut paljon siitä,
Osan jopa omasta blogistani.
Voi niin pitkälle jaksaa,
Kun läppärinsä vakuuttaa.
refrain
Ibookkini onneton.
Kovo ehkä tyhjä on.
Muisti mennyt on.
Enemmän kuin rauta on!
Tuomio on ehdoton,
Läppäri paska on,
Korjaus ehkä mahdoton.
Miten niin muka arvoton?
Miten niin muka arvoton? (4x)
refrain
Murkut kuolee muutamalla
Myrkkyastialla lattialla.
Miten kauan huolto kestää?
Ei, sitä en voi tietää.
Ja kaikille siis vielä onnellista/hyvää Joulua ja Uutta Vuotta.
lauantai 8. joulukuuta 2007
Chiang Mai
5. 12. oli kuninkaan syntymäpäivä, joka on täällä yksi vuoden tärkeimmistä juhlista. Kaikki pukeutuvat keltaisiin tai vaaleanpunaisiin (kuningas ilmeisesti kyllästyi pelkkään keltaiseen ja on valinnut pinkin uudeksi suosikkivärikseen) kunkkupaitoihin ja kaduilla paukutellaan ilotulitteita viikon ajan. Keskiviikko oli yleinen vapaapäivä, eikä meillä ole muutenkaan koulua maanataisin tai tiistaisin, joten päätimme Teron kanssa viime perjantaina (30.11.) lähteä pidennetylle viikonloppuvapaalle Chiang Maihin Pohjois-Thaimaahan.
Välihuomatuksena voisin todeta, että tiistaina kyllä oli koulua tähän asti - ainakin teoriassa - mutta kun luenntoisija siirteli luentoja miten sattuu, vaivautumatta tiedottamaan meille opiskelijoille asiasta, totesimme keksivämme parempaakin tekemistä kuin tyhjässä luokkahuoneessa istuminen ja päätimme jättää kurssin väliin. Tai lähinnä Tero päätti ja allekirjoittanutta ei innostanut jäädä yksin kurssille.
Menomatka hoitui yöjunalla, vieläpä ykkösluokassa kun muut makuupaikat oli myyty loppuun. Vähemmän yllättäen juna oli myöhässä melkein tunnin. Luksusta matkasta ei muutenkaan pahemmin löytynyt, mutta ainakin saimme oman kopin ja puhtaat lakanat.
Chiang Mai on suunnilleen Tampereen kokoinen paikka 700 kilometriä Bangkokista pohjoiseen. Pohjoisempi sijainti yhdistettynä vuoristoihin tekee paikasta Bangkokiin tottuneelle viileän, ainakin näin “kylmän kauden” aikoihin. Päivälämpötilat olivatkin vain 20-25 asteen luokkaa, 30+ sijaan. Alueella on paljon kansallispuistoja ja vesiputouksia, jotka ovat suosittuja retkeilykohteita. Chiang Mai on Thaimaan käsityökeskus, joten shoppailufanaatikoillekin löytyy tekemistä lukuisien käsityö- ja yömarkkioiden koluamisesta hetkeksi aikaa. Lisäksi alueelta löytyy paikallisten vuoristoheimojen kyliä ja kuninkaallinen talvipalatsi, jonka puutarhoita pääsevät muutkin kuin siniveriset ihastelemaan.
Kävimme lauantaina katsomassa yömarkkinat, josta mukaan tarttui enemmän tai vähemmän tarpeellista tavaraa, mukaan lukien uusi kello – edellinen hajosi kun kävin testaamassa hotellin uima-altaan. Uusi kello pisti paremmaksi ja hajosi seuraavana päivänä. Sunnuntaina Tero olikin mahataudissa, joten jätin toverillisesti hänet sängynpohjalle, kävin vuokraamassa 250-kuutioisen enduropyörän ja lähdin kiertelemään lähiseutuja.
Seuraavana päivänä Tero oli jo ajokunnossa, joten ei muuta kuin pyörä miehen alle ja vuoristoon. Maisemat olivat upeita, ja mutkat sitäkin parempia. Takaumilta viime kesän moottoripyöräreissusta Norjaan ei voinut välttyä. Toinen asia miltä ei voinut välttyä, oli Chiang Main keskustassa ajaminen, mikä tarjosi melkoista kontrastia vuoristojen rauhaan. Liikenne on samanlaista kuin Bangkokissa, eli halittua kaaosta. Autoilijat onneksi antavat tilaa pyörille ja ketterällä endurolla (tai skootterilla, joka on thaikkujen suosima muoto kaksipyöräisistä) pääsee pujottelemaan hitaasti matelevien autojonojen ohi. Kokemusta voisi sanoa hauskaksi, jos se ei olisi niin vaarallista. Silmien auki pitäminen, moottoripyöräkortti ja kypärä tietenkin auttavat minimoimaan riskit.
Loman viimeiset päivät menivätkin nopeasti vuoristoa pyörillä kierrellessä. Keskiviikkona palasimme Bangkokiin lentokoneella. joka suoritti matkan junaa 10 kertaa nopeammin, melkein samalla hinnalla ja oli vieläpä ajoissa.
Välihuomatuksena voisin todeta, että tiistaina kyllä oli koulua tähän asti - ainakin teoriassa - mutta kun luenntoisija siirteli luentoja miten sattuu, vaivautumatta tiedottamaan meille opiskelijoille asiasta, totesimme keksivämme parempaakin tekemistä kuin tyhjässä luokkahuoneessa istuminen ja päätimme jättää kurssin väliin. Tai lähinnä Tero päätti ja allekirjoittanutta ei innostanut jäädä yksin kurssille.
Menomatka hoitui yöjunalla, vieläpä ykkösluokassa kun muut makuupaikat oli myyty loppuun. Vähemmän yllättäen juna oli myöhässä melkein tunnin. Luksusta matkasta ei muutenkaan pahemmin löytynyt, mutta ainakin saimme oman kopin ja puhtaat lakanat.
Chiang Mai on suunnilleen Tampereen kokoinen paikka 700 kilometriä Bangkokista pohjoiseen. Pohjoisempi sijainti yhdistettynä vuoristoihin tekee paikasta Bangkokiin tottuneelle viileän, ainakin näin “kylmän kauden” aikoihin. Päivälämpötilat olivatkin vain 20-25 asteen luokkaa, 30+ sijaan. Alueella on paljon kansallispuistoja ja vesiputouksia, jotka ovat suosittuja retkeilykohteita. Chiang Mai on Thaimaan käsityökeskus, joten shoppailufanaatikoillekin löytyy tekemistä lukuisien käsityö- ja yömarkkioiden koluamisesta hetkeksi aikaa. Lisäksi alueelta löytyy paikallisten vuoristoheimojen kyliä ja kuninkaallinen talvipalatsi, jonka puutarhoita pääsevät muutkin kuin siniveriset ihastelemaan.
Kävimme lauantaina katsomassa yömarkkinat, josta mukaan tarttui enemmän tai vähemmän tarpeellista tavaraa, mukaan lukien uusi kello – edellinen hajosi kun kävin testaamassa hotellin uima-altaan. Uusi kello pisti paremmaksi ja hajosi seuraavana päivänä. Sunnuntaina Tero olikin mahataudissa, joten jätin toverillisesti hänet sängynpohjalle, kävin vuokraamassa 250-kuutioisen enduropyörän ja lähdin kiertelemään lähiseutuja.
Seuraavana päivänä Tero oli jo ajokunnossa, joten ei muuta kuin pyörä miehen alle ja vuoristoon. Maisemat olivat upeita, ja mutkat sitäkin parempia. Takaumilta viime kesän moottoripyöräreissusta Norjaan ei voinut välttyä. Toinen asia miltä ei voinut välttyä, oli Chiang Main keskustassa ajaminen, mikä tarjosi melkoista kontrastia vuoristojen rauhaan. Liikenne on samanlaista kuin Bangkokissa, eli halittua kaaosta. Autoilijat onneksi antavat tilaa pyörille ja ketterällä endurolla (tai skootterilla, joka on thaikkujen suosima muoto kaksipyöräisistä) pääsee pujottelemaan hitaasti matelevien autojonojen ohi. Kokemusta voisi sanoa hauskaksi, jos se ei olisi niin vaarallista. Silmien auki pitäminen, moottoripyöräkortti ja kypärä tietenkin auttavat minimoimaan riskit.
Loman viimeiset päivät menivätkin nopeasti vuoristoa pyörillä kierrellessä. Keskiviikkona palasimme Bangkokiin lentokoneella. joka suoritti matkan junaa 10 kertaa nopeammin, melkein samalla hinnalla ja oli vieläpä ajoissa.
torstai 6. joulukuuta 2007
Äiti käski kirjoittaa välillä koulusta
Koska äiti on valittu kielemme kauneimmaksi sanaksi, niin on aika totella äitiä ja kirjoittaa koulusta.
Kyseinen aihe on sinälläänkin ajankohtainen, että istun tällä hetkellä luokkahuoneessa ja katson presentaatiota. Katselu sinällään on pätevä termi, että paikalliset international busineksen lukijat eivät pääsääntöisesti osaa kahta sanaa englantia, ja muistan Amiga 500 -monitoimitietokoneen 80-luvun hämäristä suoriutuneen paremmin englannin ääntämisestä. Itseasiassa näihin verrattuna se oli aika guru.
Presentaatiot ovat myös jotain tajunnanräjäyttävää. On pomppivaa sydäntä, vaaleanpunaista taustaa, jokaisella powerpointin sivulla jonkinmoinen animaatio ja jokaisen presentaation loppuun on pakko ympätä pari slidea, joissa on vaan hassuja kuvia.
Ihqu.
Entäs sitten kun tälläiseen ryhmään joutuu itse? No minäpä kerron. Piti tehdä siis SWOT-analyysi Wall Martista parin dokkarin pohjalta. Tein sen jo viime viikolla, ja käskin ottaa yhteyttä jos ongelmia. Eilen sitten siinä kymmenen jälkeen illalla (tänään siis presentaatio kasilta aamulla) ottivat yhteyttä ja läiskäsivät minua powerpointilla. En saanut powerpointtia auki, mitä luultavammin sen sisältämien makromörköjen vuoksi, joita lupsakka iBookini ei hyväksynyt. Jäi siis täksi aamuksi sen näkeminen.
Hävetti ihan helvetisti. Jantterit olivat poistaneet koko SWOT-analyysin pointit, jotta saisivat siihen presentaatioon enemmän kuvia. Siis oikeasti. Siellä oli hymynaamaa, kerjäävää koiraa, koiraa joka ampuu itseään ja kaikkea ihan käsittämättömän outoa ja aiheeseen liittymätöntä. Mun parin sivun analyysini oli korvattu kissan kokoisilla kirjaimilla, joilla luki että SWOT. "Juu remeembeer juur presenteissöön jeees. Juu kiip iit hiier jees", kiva siinä sitten ilman minkäänlaisia apuja selittää 5min SWOT-analyysistä, kun seinällä olisi aivan yhtä hyvin voinut olla paistumassa kuva hilleristä. Värillä ei niin väliä. Käytin ensimmäiset 20s viidestä minuutista ryhmän dissaamiseen, mutta eiväthän nämä apinat (ei-rasistinen kommentti, Suomalainen voi olla apina, Ruotsalaiset yleensä ovat apinoita ja nämä thaikut todella ovat apinoita) siitä varmaan mitään ymmärtäneet.
Oli joku kirjallinen testikin tässä, ja paikalliset juttelivat, tekstasivat toisilleen vastauksia ja lunttivat suoraan materiaalista. Opettaja vaan boussasi luokan edessä kahvia hörppien ja aina välillä sihautti ilmoille "Sshhhh", joka oli merkkinä äänen laskemiselle. Pistää aikuisten oikeasti ihmettelemään, että onko näiden tutkinnoilla pätkääkään väliä, kun eivät osaa international-linjalla a) englantia b) olla lunttimatta (omaksuttu asia siis hieman kyseenalaista) c) pitää yksinkertaistakaan presentaatiota.
Luennoitsijat ovat melkein samaa maata. Eräs luennoitsija meni melko läheltä twilight zonea seuraavalla peliliikkeellä: jannu sakotti ensin deadlinestä myöhästymisestä, jonka jälkeen kertoi milloin on deadline. Olenko ainoa, jonka mielestä kuulostaa hieman oudolta? Toinen luennoitsija ei välttämättä jaksa ilmoittaa, jos ei tule luennoille. Kiva ensin herätä seiskalta, tulla kahdella eri bussilla ja kerätä itsensä rappuset ylös, jotta olisi puoli ysi luentosalissa vain huomatakseen sen tyhjäksi. Tilannetta mutkistaa vielä se, että vaikka luokka olisi aamusta tyhjä, niin ei se välttämättä ole loppupäivää. Viime viikolla luennoitsija tuli reilun tunnin myöhässä, eikä pahoittelu kuulu tosiaankaan rouvan tapoihin. Sitä edellisellä viikolla tyyppi ei tullut paikalle ollenkaan. Meille annettiin ohjeet, että pitäisi aina ennen luentoja tarkistaa haluaisiko oppilahkomme kunnioitettu luennoitsija tulla paikalle. Itse tarkistin opintosuunnitelmani (ihan oikeesti sellainen on, nyt siinä on 5 jotain-kurssia, kun on pakko suorittaa 3-jotain kurssia) ja totesin, että kuudesta kurssista voi helposti poistaa yhden. Pitäköön tunkkinsa.
Kiinan opiskelu tosin on kivaa. Ryhmässä neljä tyyppiä opiskelijan lisäksi, ja opettaja, sen lisäksi että on luultavasti minua nuorempi ja äärettömän hottis, aivan äärettömän mukava. Täällä on myös joku kanukki pitämässä business ethicsin kurssia, ja vaikuttaa melko pätevältä kaverilta. Senkin luennoista tekisi helvatan paljon mielenkiintoisemmat, ellei se joutuisi yli puolta ajasta tavaamaan näille lokaaleille, että mitä juuri äskön tarkoitti. Lievällä huvittuneisuudella katsastin kuinka edessä istuva thai-tyttö tarkisti elektronisesta sanakirjastaan, mitä tarkoittaa lontoonkielinen sana "drive". Ei ollut ilmeisesti autourheilun ystävä se.
Lyhykäisesti: jos opiskelemaan haluaa, niin elekää tulko tänne, menee vaan hermot. Kuulin eräältä toiselta vaihtarilta, että muissa Bangkokin lähikouluissa on paljon parempi meisinki, ja luennoitsijatkin melko mukana. Koulupukukin ihan oikeasti rupeaa ahistamaan. Hyvänä puolena koulua on ke-pe, joten harrastuksille, matkailulle ja yleiselle sluibaamiselle jää aikaa.
Fiilistelyn vuoksi vielä kuva viikonlopulta ja Chiang Main pohjoispuolelta. Kateellisille voin mainita, että 250 kuutioisella endurolla on melkoisen vinkeää painaa vuoristossa (mopolla ajelemisesta yleisesti myöhemmin kun koulu korpeaa hieman vähemmän).
Kyseinen aihe on sinälläänkin ajankohtainen, että istun tällä hetkellä luokkahuoneessa ja katson presentaatiota. Katselu sinällään on pätevä termi, että paikalliset international busineksen lukijat eivät pääsääntöisesti osaa kahta sanaa englantia, ja muistan Amiga 500 -monitoimitietokoneen 80-luvun hämäristä suoriutuneen paremmin englannin ääntämisestä. Itseasiassa näihin verrattuna se oli aika guru.
Presentaatiot ovat myös jotain tajunnanräjäyttävää. On pomppivaa sydäntä, vaaleanpunaista taustaa, jokaisella powerpointin sivulla jonkinmoinen animaatio ja jokaisen presentaation loppuun on pakko ympätä pari slidea, joissa on vaan hassuja kuvia.
Ihqu.
Entäs sitten kun tälläiseen ryhmään joutuu itse? No minäpä kerron. Piti tehdä siis SWOT-analyysi Wall Martista parin dokkarin pohjalta. Tein sen jo viime viikolla, ja käskin ottaa yhteyttä jos ongelmia. Eilen sitten siinä kymmenen jälkeen illalla (tänään siis presentaatio kasilta aamulla) ottivat yhteyttä ja läiskäsivät minua powerpointilla. En saanut powerpointtia auki, mitä luultavammin sen sisältämien makromörköjen vuoksi, joita lupsakka iBookini ei hyväksynyt. Jäi siis täksi aamuksi sen näkeminen.
Hävetti ihan helvetisti. Jantterit olivat poistaneet koko SWOT-analyysin pointit, jotta saisivat siihen presentaatioon enemmän kuvia. Siis oikeasti. Siellä oli hymynaamaa, kerjäävää koiraa, koiraa joka ampuu itseään ja kaikkea ihan käsittämättömän outoa ja aiheeseen liittymätöntä. Mun parin sivun analyysini oli korvattu kissan kokoisilla kirjaimilla, joilla luki että SWOT. "Juu remeembeer juur presenteissöön jeees. Juu kiip iit hiier jees", kiva siinä sitten ilman minkäänlaisia apuja selittää 5min SWOT-analyysistä, kun seinällä olisi aivan yhtä hyvin voinut olla paistumassa kuva hilleristä. Värillä ei niin väliä. Käytin ensimmäiset 20s viidestä minuutista ryhmän dissaamiseen, mutta eiväthän nämä apinat (ei-rasistinen kommentti, Suomalainen voi olla apina, Ruotsalaiset yleensä ovat apinoita ja nämä thaikut todella ovat apinoita) siitä varmaan mitään ymmärtäneet.
Oli joku kirjallinen testikin tässä, ja paikalliset juttelivat, tekstasivat toisilleen vastauksia ja lunttivat suoraan materiaalista. Opettaja vaan boussasi luokan edessä kahvia hörppien ja aina välillä sihautti ilmoille "Sshhhh", joka oli merkkinä äänen laskemiselle. Pistää aikuisten oikeasti ihmettelemään, että onko näiden tutkinnoilla pätkääkään väliä, kun eivät osaa international-linjalla a) englantia b) olla lunttimatta (omaksuttu asia siis hieman kyseenalaista) c) pitää yksinkertaistakaan presentaatiota.
Luennoitsijat ovat melkein samaa maata. Eräs luennoitsija meni melko läheltä twilight zonea seuraavalla peliliikkeellä: jannu sakotti ensin deadlinestä myöhästymisestä, jonka jälkeen kertoi milloin on deadline. Olenko ainoa, jonka mielestä kuulostaa hieman oudolta? Toinen luennoitsija ei välttämättä jaksa ilmoittaa, jos ei tule luennoille. Kiva ensin herätä seiskalta, tulla kahdella eri bussilla ja kerätä itsensä rappuset ylös, jotta olisi puoli ysi luentosalissa vain huomatakseen sen tyhjäksi. Tilannetta mutkistaa vielä se, että vaikka luokka olisi aamusta tyhjä, niin ei se välttämättä ole loppupäivää. Viime viikolla luennoitsija tuli reilun tunnin myöhässä, eikä pahoittelu kuulu tosiaankaan rouvan tapoihin. Sitä edellisellä viikolla tyyppi ei tullut paikalle ollenkaan. Meille annettiin ohjeet, että pitäisi aina ennen luentoja tarkistaa haluaisiko oppilahkomme kunnioitettu luennoitsija tulla paikalle. Itse tarkistin opintosuunnitelmani (ihan oikeesti sellainen on, nyt siinä on 5 jotain-kurssia, kun on pakko suorittaa 3-jotain kurssia) ja totesin, että kuudesta kurssista voi helposti poistaa yhden. Pitäköön tunkkinsa.
Kiinan opiskelu tosin on kivaa. Ryhmässä neljä tyyppiä opiskelijan lisäksi, ja opettaja, sen lisäksi että on luultavasti minua nuorempi ja äärettömän hottis, aivan äärettömän mukava. Täällä on myös joku kanukki pitämässä business ethicsin kurssia, ja vaikuttaa melko pätevältä kaverilta. Senkin luennoista tekisi helvatan paljon mielenkiintoisemmat, ellei se joutuisi yli puolta ajasta tavaamaan näille lokaaleille, että mitä juuri äskön tarkoitti. Lievällä huvittuneisuudella katsastin kuinka edessä istuva thai-tyttö tarkisti elektronisesta sanakirjastaan, mitä tarkoittaa lontoonkielinen sana "drive". Ei ollut ilmeisesti autourheilun ystävä se.
Lyhykäisesti: jos opiskelemaan haluaa, niin elekää tulko tänne, menee vaan hermot. Kuulin eräältä toiselta vaihtarilta, että muissa Bangkokin lähikouluissa on paljon parempi meisinki, ja luennoitsijatkin melko mukana. Koulupukukin ihan oikeasti rupeaa ahistamaan. Hyvänä puolena koulua on ke-pe, joten harrastuksille, matkailulle ja yleiselle sluibaamiselle jää aikaa.
Fiilistelyn vuoksi vielä kuva viikonlopulta ja Chiang Main pohjoispuolelta. Kateellisille voin mainita, että 250 kuutioisella endurolla on melkoisen vinkeää painaa vuoristossa (mopolla ajelemisesta yleisesti myöhemmin kun koulu korpeaa hieman vähemmän).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)