Vaikka kuinka haluaisin kertoa seikkailuistani maailmalla, hassuista sattumuksista lentokentillä ja viipotuksestani alkoholin taikamaailmassa, en sitä seuraavan kuukauden aikana voi tehdä.
Miksikö?
Seuraava kuukausi on vain ja ainoastaan Muay Thaita. Koska reenaukseen keskittyvä kerronta on luonteeltaan kovin erilaista tämän blogin kanssa, löytyvät huhtikuun edesottamukset Väkivaltakirjasta.
Toukokuussa blogikirjoitukset tekevät taas comebackit, ja raportoitavana kohteena on USA ja täysin uudet seikkailut.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Viimeinen Niitti opiskelulle
Chiang Maissa ollessani sain tekstiviestin Päiviltä, jossa kerrottiin, kuinka tenttivastauksestani oli noussut kohu, ja että kannattaisi tarkistaa sähköposti. Näin teinkin, ja aivoni takaosissa toivoin, etten koskaan ikinä olisi postiani edes avannut.
Cross Cultural Managementin tentissä viimeisenä kysymyksenä oli "Mitä opit kurssilla" (6p kysymys max. pistemäärä jotain 36) ja koska useimmiten pyrin rehellisyyteen, ja tämän kurssin tapauksessa rehellisen mielipiteen kertominen tuntui sopivalta palkinnolta opettajalle, jonka kurssilla en oppinut "yhtään mitään". Tämä oli koevastaukseni, johon perustelin miksi: olin opiskellut sivuaineen Aasian historiasta, politiikasta, kielistä ja tavoista. Olin eurooppalainen, töissä monikansallisessa yrityksessä ja kokemusta työskentelystä muidenkin kuin hitaiden hämäläisten kanssa. Mainitsin myöskin, että oli hieman vaikea saada mitään irti kurssin viimeisestä puolikkaasta mitään, kun ei ollut millään tavalla mukana siitä, mitä presentaation pitäjät yrittivät selittää. Englanti ja presentaation rakenne kun olivat kumpainenkin täysin hakusessa.
Olisi tietyllä tavalla pitänyt arvata millä tavalla juttu reboundaisi naamalleni, mutta koin pään hakkaamisen seinään huomattavamman paljon mielekkäämmäksi kuin epäpätevän opettajan mielistelyn (joka ei siis ihan oikeasti opettanut mitään järkevää).
Sähköpostissa odottikin massaspämmejä kolmin kappalein. Jokaisessa näissä spämmeissä oli vastaanottajina noin kymmenisen henkilöä, yhdessä taisi olla kolmattakymmenettä. Spämmin sisältönä oli koko koevastaukseni, lainkaan sensuroimatta, josta kävi ilmi täysin kuka oli kirjoittaja. Tarkistin uudestaan vastaanottajat, ja kahden mailin vastaanottajista en ottanut mitään selvää, mutta suurimman vastaanottajamäärän omannut maili oli osoitettu kaikille kurssin oppilaille.
Koevastaukseni oli kommentoitu kappalekohtaisesti. Jos olin kritisoinut kurssia, oli kurssin vetäjä vetänyt jonkin täysin absurdin ympäripyöreyden, joka ei siis millään tavalla liittynyt aiheeseen, kehuakseen itseään ja haukkuakseen minua. Haukkuminen oli myöskin täysin ala-arvoista. Joskus huomauteltiin, kuinka minulla saattaisi olla henkilökohtaisia ongelmia, toisaalta taas mainittiin kuinka paljon enemmän ystäviä opettajalla on, ja varmasti on syy persoonassani, että olen näin ilman kavereita. Eräässä kohdassa minun kehotettiin menemään takaisin Suomeen, jotta voisin olla yksin mökissäni ja ei tarvitsisi nähdä ketään. Lopuksi vielä todettiin, että koska opettajan mielestä en ollut vastannut kysymykseen, en myöskään tulisi saamaan tehtävästä yhtään pistettä.
Naurunalaiseksi saattaminen jatkui läpi viestin. Sävy oli lähinnä se, että koska olin ulkomaalainen, ilman kavereita ja idiootti, niin en koskaan pystyisi ymmärtämään majesteettista Thaimaata, jossa kaikki "hyvät jätkät" asuvat. Koevastaustani oli myöskin tahallisesti tulkittu väärin niin, että pidin kaikkia luokkakavereitani täysin idiootteina ja halveksin heitä (muista, että tästä lähti kopio kaikille niille luokkakavereilleni...), koska en ollut ottanut selvää presentaatioista. Eli eipä tarvitse niihinkään ottaa yhteyttä enää loppureissun aikana.
Mietin hetken pitäisikö tälläiseen viestiin vastata ollenkaan. Koska kuitenkin koin, että eihän tämmöinen ole kovin laillistakaan, vastasin asialliseen sävyyn kurssin vetäjälle, ja lähetin kopion myöskin koulutusalan johtajalle. Kommentoin jokaista kohtaa, jossa minua oli kommentoitu, ja lähinnä kysyin, oliko tämänlainen käytös sopivaa opettajalle, ja pyrin saamaan selville, miksi loukkaukset olivat menneet henkilökohtaisuuksiin. Ja miksi ylipäätään tälläinen oli mahdollista?
Vastaus oli jotain kovin erilaista mitä olin odottanut. Kurssin vetäjä anteeksi pyytämisen sijaan päätyi paukuttelemaan henkseleitään, ja kehtasi brassailla kuinka helvetin hyvä opettaja on, ja miten hyvin opettaa. Ei sanan sanaa anteeksipyytämisestä, eikä minkäänlaista osoitusta siitä, että olisi edes lukenut vastaukseni loppuun asti, saati sitten ymmärtänyt sitä.
Päässäni ns. napsahti, ja lähetinkin perin lyhyen viestin, jossa kerroin juurikin mitä ajattelin: että herra ei ollut lukenut viestiä loppuun, ja ilmeisesti loppupeleissäkin koko viestien lähettely tuntui vieläkin yhtä hauskalta, kuin alunperinkin.
Mitäkö tuli vastaukseksi? No maili, jossa kerrottiin, että olen lapsellinen, ja että kanssani ei jaksa jutella. "Soot ihan tyhmä, en mä leiki sun kans enää"-viesti vakuutti kyllä lapsellisuudesta, muttei omastani.
Myöhemmin kyseinen opettaja lähetti vielä yhden viestin, jonka sisälle oli ovelasti piilotettu sana "sorry", koska sanojensa mukaan, koulutusalan johtaja oli pyytänyt (lue: käskenyt) pyytämään anteeksi. Lopuksi vielä kuitenkin uhkaili, kuinka kontakteja löytyy niin USA:an kuin eurooppaankin, ettei kannattaisi tehdä asiaa yhtään hankalammaksi. Tämä siis vastineena siihen, että kerroin tapauksen kyllä löytävän tiensä loppuraporttiin.
Kaiken kaikkiaan koulusta jäi ihan paska maku suuhun. Ei tarvittu kuin yksi, aivan käsittämättömällä tavalla opettajan etiikan vastaisesti toimiva henkilö, joka onnistui mustaamaan muutaman kuukauden edestä muistoja kouluajoilta. Henkilö, jonka piti olla koulun spesialisti nimenomaan eritaustaisten ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
Kiitos vaan sille.
Cross Cultural Managementin tentissä viimeisenä kysymyksenä oli "Mitä opit kurssilla" (6p kysymys max. pistemäärä jotain 36) ja koska useimmiten pyrin rehellisyyteen, ja tämän kurssin tapauksessa rehellisen mielipiteen kertominen tuntui sopivalta palkinnolta opettajalle, jonka kurssilla en oppinut "yhtään mitään". Tämä oli koevastaukseni, johon perustelin miksi: olin opiskellut sivuaineen Aasian historiasta, politiikasta, kielistä ja tavoista. Olin eurooppalainen, töissä monikansallisessa yrityksessä ja kokemusta työskentelystä muidenkin kuin hitaiden hämäläisten kanssa. Mainitsin myöskin, että oli hieman vaikea saada mitään irti kurssin viimeisestä puolikkaasta mitään, kun ei ollut millään tavalla mukana siitä, mitä presentaation pitäjät yrittivät selittää. Englanti ja presentaation rakenne kun olivat kumpainenkin täysin hakusessa.
Olisi tietyllä tavalla pitänyt arvata millä tavalla juttu reboundaisi naamalleni, mutta koin pään hakkaamisen seinään huomattavamman paljon mielekkäämmäksi kuin epäpätevän opettajan mielistelyn (joka ei siis ihan oikeasti opettanut mitään järkevää).
Sähköpostissa odottikin massaspämmejä kolmin kappalein. Jokaisessa näissä spämmeissä oli vastaanottajina noin kymmenisen henkilöä, yhdessä taisi olla kolmattakymmenettä. Spämmin sisältönä oli koko koevastaukseni, lainkaan sensuroimatta, josta kävi ilmi täysin kuka oli kirjoittaja. Tarkistin uudestaan vastaanottajat, ja kahden mailin vastaanottajista en ottanut mitään selvää, mutta suurimman vastaanottajamäärän omannut maili oli osoitettu kaikille kurssin oppilaille.
Koevastaukseni oli kommentoitu kappalekohtaisesti. Jos olin kritisoinut kurssia, oli kurssin vetäjä vetänyt jonkin täysin absurdin ympäripyöreyden, joka ei siis millään tavalla liittynyt aiheeseen, kehuakseen itseään ja haukkuakseen minua. Haukkuminen oli myöskin täysin ala-arvoista. Joskus huomauteltiin, kuinka minulla saattaisi olla henkilökohtaisia ongelmia, toisaalta taas mainittiin kuinka paljon enemmän ystäviä opettajalla on, ja varmasti on syy persoonassani, että olen näin ilman kavereita. Eräässä kohdassa minun kehotettiin menemään takaisin Suomeen, jotta voisin olla yksin mökissäni ja ei tarvitsisi nähdä ketään. Lopuksi vielä todettiin, että koska opettajan mielestä en ollut vastannut kysymykseen, en myöskään tulisi saamaan tehtävästä yhtään pistettä.
Naurunalaiseksi saattaminen jatkui läpi viestin. Sävy oli lähinnä se, että koska olin ulkomaalainen, ilman kavereita ja idiootti, niin en koskaan pystyisi ymmärtämään majesteettista Thaimaata, jossa kaikki "hyvät jätkät" asuvat. Koevastaustani oli myöskin tahallisesti tulkittu väärin niin, että pidin kaikkia luokkakavereitani täysin idiootteina ja halveksin heitä (muista, että tästä lähti kopio kaikille niille luokkakavereilleni...), koska en ollut ottanut selvää presentaatioista. Eli eipä tarvitse niihinkään ottaa yhteyttä enää loppureissun aikana.
Mietin hetken pitäisikö tälläiseen viestiin vastata ollenkaan. Koska kuitenkin koin, että eihän tämmöinen ole kovin laillistakaan, vastasin asialliseen sävyyn kurssin vetäjälle, ja lähetin kopion myöskin koulutusalan johtajalle. Kommentoin jokaista kohtaa, jossa minua oli kommentoitu, ja lähinnä kysyin, oliko tämänlainen käytös sopivaa opettajalle, ja pyrin saamaan selville, miksi loukkaukset olivat menneet henkilökohtaisuuksiin. Ja miksi ylipäätään tälläinen oli mahdollista?
Vastaus oli jotain kovin erilaista mitä olin odottanut. Kurssin vetäjä anteeksi pyytämisen sijaan päätyi paukuttelemaan henkseleitään, ja kehtasi brassailla kuinka helvetin hyvä opettaja on, ja miten hyvin opettaa. Ei sanan sanaa anteeksipyytämisestä, eikä minkäänlaista osoitusta siitä, että olisi edes lukenut vastaukseni loppuun asti, saati sitten ymmärtänyt sitä.
Päässäni ns. napsahti, ja lähetinkin perin lyhyen viestin, jossa kerroin juurikin mitä ajattelin: että herra ei ollut lukenut viestiä loppuun, ja ilmeisesti loppupeleissäkin koko viestien lähettely tuntui vieläkin yhtä hauskalta, kuin alunperinkin.
Mitäkö tuli vastaukseksi? No maili, jossa kerrottiin, että olen lapsellinen, ja että kanssani ei jaksa jutella. "Soot ihan tyhmä, en mä leiki sun kans enää"-viesti vakuutti kyllä lapsellisuudesta, muttei omastani.
Myöhemmin kyseinen opettaja lähetti vielä yhden viestin, jonka sisälle oli ovelasti piilotettu sana "sorry", koska sanojensa mukaan, koulutusalan johtaja oli pyytänyt (lue: käskenyt) pyytämään anteeksi. Lopuksi vielä kuitenkin uhkaili, kuinka kontakteja löytyy niin USA:an kuin eurooppaankin, ettei kannattaisi tehdä asiaa yhtään hankalammaksi. Tämä siis vastineena siihen, että kerroin tapauksen kyllä löytävän tiensä loppuraporttiin.
Kaiken kaikkiaan koulusta jäi ihan paska maku suuhun. Ei tarvittu kuin yksi, aivan käsittämättömällä tavalla opettajan etiikan vastaisesti toimiva henkilö, joka onnistui mustaamaan muutaman kuukauden edestä muistoja kouluajoilta. Henkilö, jonka piti olla koulun spesialisti nimenomaan eritaustaisten ihmisten välisessä kommunikaatiossa.
Kiitos vaan sille.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Chiang Mai, pt. n
Kahdessa ja puolessa viikossa ehtii tehdä kaikenlaista, ja myös olla tekemättä paljon. Aloitimme kesälomamme Chiang Maissa yhdistämällä molemmat ja menemällä buddhalaismunkkien järjestämälle kahden päivän meditaatioleirille opettelemaan kuinka ollaan tekemättä mitään. Osallistumismaksu oli kokonaiset nolla bahtia, mahdolliset lahjoitukset jäivät kunkin omatunnolle. Itse pidin mahdollisuudesta päästä rentoutumaan ja viettämään hetken aikaa rauhassa, Teron makuun moinen taisi olla liian tylsää, mies kun ei osaa olla paikallaan viittä minuuttia kauempaa.
Suunitelmiin kuului käydä thaihieronta- ja kokkikoulussa, joihin molempiin on löytyy runsaasti vaihtoehtoja sekä Bangkokista että Chiang Maista, mutta CM:n tarjonta on halvempaa ja huomattavasti mukavammassa ympäristössä. Kokkisota jäi tällä kertaa väliin, mutta thai- ja jalkahierontakurssit ehdimme suorittaa. Varauksia otetaan vastaan kesäkuusta eteenpäin.
Teron mainostaman 50 metrin korkeudesta hyppimisen lisäksi kävin itse kokeilemassa maastopyöräilyä vuorenrinnettä alas- ja ylöspäin 1200 metriä korkean Doi Suthepin rinteillä. Valitsemani reitti oli 1. ylös autolla 2. alas pyörällä 500 metriä 3. takaisin ylös huipulle 4. alas vuoren juurelle. Kaikki muut olivat menossa reitille josta puuttui vaihe kolme ja oppaat vielä varmistivat että haluanko varmasti mennä ylämäkireittiä. Tottahan toki, muutenhan homma menisi huijaamisen puolelle.
Tuntia myöhemmin raahatessani pyörää ylös vuorenrinnettä henkeä haukkoen +39 asteen helteessä, totesin että olosuhteet olivat ehkä aavistuksen rankemmat kuin mihin Pohjanmaan kasvatti on tottunut. Leikkiä ei kuitenkaan voinut jättää kesken (kysymys suomalaisesta itsepäisyydestä); kaivelemalla sisäisiä sisuvarastoja ja siirtämällä jalkaa toisen eteen vuorikin jäi lopulta kakkossijalle. Alas pääsi huomattavasti nopeammin ja helpommin, eikä yhtään liian aikaisin - retkeen kuuluvaa lounasta syödessä taivas alkoi pommittaa meitä sormenpään kokoisilla rakeilla. Sopiva loppuhuipennus muutenkin mieleenpainuvalle päivälle.
Kuvia löytyy enemmän kuvablogista. Ja lopuksi bonuksena onomatopoeettiset kommentit benjihypyistä:
Tero: "WuuoooOOOOOoooo ... Pekka, tää on sit ihan v***n tyhymää"
Pekka: "Uaaaa-aa-aa-aaa" (kuulostaen hieman Johnny Weissmullerilta)
Suunitelmiin kuului käydä thaihieronta- ja kokkikoulussa, joihin molempiin on löytyy runsaasti vaihtoehtoja sekä Bangkokista että Chiang Maista, mutta CM:n tarjonta on halvempaa ja huomattavasti mukavammassa ympäristössä. Kokkisota jäi tällä kertaa väliin, mutta thai- ja jalkahierontakurssit ehdimme suorittaa. Varauksia otetaan vastaan kesäkuusta eteenpäin.
Teron mainostaman 50 metrin korkeudesta hyppimisen lisäksi kävin itse kokeilemassa maastopyöräilyä vuorenrinnettä alas- ja ylöspäin 1200 metriä korkean Doi Suthepin rinteillä. Valitsemani reitti oli 1. ylös autolla 2. alas pyörällä 500 metriä 3. takaisin ylös huipulle 4. alas vuoren juurelle. Kaikki muut olivat menossa reitille josta puuttui vaihe kolme ja oppaat vielä varmistivat että haluanko varmasti mennä ylämäkireittiä. Tottahan toki, muutenhan homma menisi huijaamisen puolelle.
Tuntia myöhemmin raahatessani pyörää ylös vuorenrinnettä henkeä haukkoen +39 asteen helteessä, totesin että olosuhteet olivat ehkä aavistuksen rankemmat kuin mihin Pohjanmaan kasvatti on tottunut. Leikkiä ei kuitenkaan voinut jättää kesken (kysymys suomalaisesta itsepäisyydestä); kaivelemalla sisäisiä sisuvarastoja ja siirtämällä jalkaa toisen eteen vuorikin jäi lopulta kakkossijalle. Alas pääsi huomattavasti nopeammin ja helpommin, eikä yhtään liian aikaisin - retkeen kuuluvaa lounasta syödessä taivas alkoi pommittaa meitä sormenpään kokoisilla rakeilla. Sopiva loppuhuipennus muutenkin mieleenpainuvalle päivälle.
Kuvia löytyy enemmän kuvablogista. Ja lopuksi bonuksena onomatopoeettiset kommentit benjihypyistä:
Tero: "WuuoooOOOOOoooo ... Pekka, tää on sit ihan v***n tyhymää"
Pekka: "Uaaaa-aa-aa-aaa" (kuulostaen hieman Johnny Weissmullerilta)
torstai 27. maaliskuuta 2008
Chiang Mai pt.1
Eli nyt on paketissa kahden ja puolen viikon visiitti Chiang maihin. Takana on kaikenmoista henkistä ja vähemmän henkistä: meditaatioretriittiä munkkiluostariin maaseudulle, katoamista Chiang Main yöelämään, hierontakurssia niin thaihieronnasta kuin foot reflexologystä, överiä syöpöttelyä ja jonkinmoista shoppailuakin (itsellenihän tarttuivat koko reissulla repun pohjalle vain ne pakolliset turisti-t-paidat).
Henkistynyt minä ja vuorokauden selibaatti
Mutta mistä näistä aloittaa kertomisen, ja mitkä jättää Pekalle selostettavaksi? No ottaa luonnollisesti pakan ulkopuolelta, eli 50m korkeudelta toteutetusta benji-hypystä viidakkojorpakon yläpuolelta.
Ideahan lähti siitä, että piti saada jotain tekemistä toisen viikon sunnuntaille. Ja siinä se idea sitten kutakuinkin olikin. Sunnuntai oli pirun tylsä. No, puolihuolimattomasti kysäisimme vakio-aamupalamestamme pitäjättäreltä, että josko varaisi meille hyppymatkan (1800 baht, sis. kuljetus paikalle, hyppy ja 24 melko hyvääkin valokuvaa. Seuraavana päivänä hostellimme Batman-puhelin soi, ja kyyditys pelipaikalle alkoi.
Ihan kuriositeettina, näin seksuaalivähemmistöjä (tai täällä Thaimaassa seksuaalitasa-arvoisuuksia) tarkisteltuani, olen pidemmän ihmetellyt, miksi Batman asuu lepakkoluolassa ja miksi sillä on lepakkoauto? Eihän se nyt käy päinsä.
Mutta benjiin. Pelipaikalla saimme todeta, ettei se hyppääminen ole helppoa. Ainakaan osalla porukasta. Ensimmäinen 10min näet odottelimme, että eräs thaikku sai kerättyä rohkeutensa ja astuttua sen askeleen pimeyteen. Tämän erittäin kuumalla viidakkopräntillä vietetyn ajanjakson jälkeen tilanne hyvin pitkälti näytti siltä, että jump-master pikemminkin potkaisi pojankoltiaisen alas, kuin olisi jäänyt odottelemaan enempää jäkittämistä. Pekan kamera myös massiivisine zoomeineen tallensi, kuinka osa myös hyppäsi silmät kiinni. Itse en moista ymmärtänyt, eihän siinä ole mitään kivaa!
Oman vuoroni koittaessa huomasin 50m olevan huomattavasti korkeampi paikka ylhäältä kuin alhaalta nähtäessä. Siis sanalla sanoen aivan helvetin paljon korkeampi. Siinä sitten poseerattiin kameralle yläilmoissa ja puolen sekunnin mietintätauon jälkeen askel eteenpäin ja alas.
Ready. Set. GO!
Sillä fakta on, että siellä kun killuu korkeanpaikankammoisena yläilmoissa, niin ei löydy sitä rationaalisen ajatuksen häiventä, joka kertoisi miksi ihmeessä on järkevämpää hypätä kuin jäädä turvalliseen koriin. Sitä on vain hypättävä, ja jätettävä ajattelu alastulomatkalle. Ajatusketjuni kulki jotenkin näin: "WHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOooooOOOOOOOOoooo"
50m on aikuisten oikeasti korkealla
Sanomattakin selvää, että ihan pirun hienoa oli se. Hypyn vielä kruunasi se, että sai pulahtaa alasmennessä alapuolella olleeseen jorpakkoon ja olo oli kuin amfibilla. Sama meno maalla, merellä ja ilmassa. Itse en voinut olla hymyilemättä kuin idiootti seuraavaa paria tuntia ja ei se näyttänyt ketään häiritsevän. Tiskillä ollut "Better than sex"-kyltti ei ollut siinä turhaan. Lukijakuntaan kuuluvat nuoret neidit (ei liian nuoret) voivat kuitenkin osoittaa tämän vääräksi vielä jälkikäteenkin ja korjata huutavan (vain jos pyydetään) vääryyden.
Kuvia myöhemmin, kun joudu enää nettailemaan Pekan kaapista. Ihan oikeesti. Macbook löytää vaan sieltä verkkoa. Kuten Thompsoni asian ilmaisi:
17:25 <@THompson> hah irkkasit siis kaapista ulos
Henkistynyt minä ja vuorokauden selibaattiMutta mistä näistä aloittaa kertomisen, ja mitkä jättää Pekalle selostettavaksi? No ottaa luonnollisesti pakan ulkopuolelta, eli 50m korkeudelta toteutetusta benji-hypystä viidakkojorpakon yläpuolelta.
Ideahan lähti siitä, että piti saada jotain tekemistä toisen viikon sunnuntaille. Ja siinä se idea sitten kutakuinkin olikin. Sunnuntai oli pirun tylsä. No, puolihuolimattomasti kysäisimme vakio-aamupalamestamme pitäjättäreltä, että josko varaisi meille hyppymatkan (1800 baht, sis. kuljetus paikalle, hyppy ja 24 melko hyvääkin valokuvaa. Seuraavana päivänä hostellimme Batman-puhelin soi, ja kyyditys pelipaikalle alkoi.
Ihan kuriositeettina, näin seksuaalivähemmistöjä (tai täällä Thaimaassa seksuaalitasa-arvoisuuksia) tarkisteltuani, olen pidemmän ihmetellyt, miksi Batman asuu lepakkoluolassa ja miksi sillä on lepakkoauto? Eihän se nyt käy päinsä.
Mutta benjiin. Pelipaikalla saimme todeta, ettei se hyppääminen ole helppoa. Ainakaan osalla porukasta. Ensimmäinen 10min näet odottelimme, että eräs thaikku sai kerättyä rohkeutensa ja astuttua sen askeleen pimeyteen. Tämän erittäin kuumalla viidakkopräntillä vietetyn ajanjakson jälkeen tilanne hyvin pitkälti näytti siltä, että jump-master pikemminkin potkaisi pojankoltiaisen alas, kuin olisi jäänyt odottelemaan enempää jäkittämistä. Pekan kamera myös massiivisine zoomeineen tallensi, kuinka osa myös hyppäsi silmät kiinni. Itse en moista ymmärtänyt, eihän siinä ole mitään kivaa!
Oman vuoroni koittaessa huomasin 50m olevan huomattavasti korkeampi paikka ylhäältä kuin alhaalta nähtäessä. Siis sanalla sanoen aivan helvetin paljon korkeampi. Siinä sitten poseerattiin kameralle yläilmoissa ja puolen sekunnin mietintätauon jälkeen askel eteenpäin ja alas.
Ready. Set. GO!Sillä fakta on, että siellä kun killuu korkeanpaikankammoisena yläilmoissa, niin ei löydy sitä rationaalisen ajatuksen häiventä, joka kertoisi miksi ihmeessä on järkevämpää hypätä kuin jäädä turvalliseen koriin. Sitä on vain hypättävä, ja jätettävä ajattelu alastulomatkalle. Ajatusketjuni kulki jotenkin näin: "WHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOooooOOOOOOOOoooo"
50m on aikuisten oikeasti korkeallaSanomattakin selvää, että ihan pirun hienoa oli se. Hypyn vielä kruunasi se, että sai pulahtaa alasmennessä alapuolella olleeseen jorpakkoon ja olo oli kuin amfibilla. Sama meno maalla, merellä ja ilmassa. Itse en voinut olla hymyilemättä kuin idiootti seuraavaa paria tuntia ja ei se näyttänyt ketään häiritsevän. Tiskillä ollut "Better than sex"-kyltti ei ollut siinä turhaan. Lukijakuntaan kuuluvat nuoret neidit (ei liian nuoret) voivat kuitenkin osoittaa tämän vääräksi vielä jälkikäteenkin ja korjata huutavan (vain jos pyydetään) vääryyden.
Kuvia myöhemmin, kun joudu enää nettailemaan Pekan kaapista. Ihan oikeesti. Macbook löytää vaan sieltä verkkoa. Kuten Thompsoni asian ilmaisi:
17:25 <@THompson> hah irkkasit siis kaapista ulos
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
perjantai 7. maaliskuuta 2008
Paikallinen Oinfo
Oinfo on ainakin kotoisassa TTY:ssä eräänlainen portaali, jonka kautta voi hoitaa kurssi-ilmoittautumisia, tarkistella jo saatuja arvosanoja sekä muuttaa omia tietojaan.
Tänään yritin etsiä tenttisaleja paikallisesta, perin myhkäisestä, Thai-Infosta, joka maan tavan mukaan oli kokonaan thaiksi.. sivusto myös tuntuu muuttuvan jatkuvalla syötöllä, joten pelkästään ulkomuistiin navigoinnissa ei kannata panostaa.
Jotenkin eksyin kurssi-ilmoittautumisien sivustoille, ja löysinkin seuraavat, melko hulvattomat kurssit, jotka panivat taas miettimään, että minkälaiseen puppu-yliopistoon sitä on itsensä saattanut.
Seuraavassa parhaat poiminnat Thai-Infon tarjonnasta:
MAN AND SOCIETY
TOURISM MARKETING
JOURNALISM
SEMINAR IN BUSINESS COMPUTER
COSTUME AND MAKE-UP
CONFLICT MANAGEMENT IN DEMOCRATIC SOCIETY
LIBRARY AUTOMATION
THEORY OF COMPUTATION
PRINCIPLE OF COMMUNICATION ARTS
PSYCHOLOGY FOR QUALITY LIFE
FINITE ELEMENTS
FRENCH FOR HOTEL
BROADCAST ANNOUNCER AND MASTER OF CEREMONY
THINKING IN BUSINESS
CHINESES LISTENING-SPEAKING SKILL
PERSONALITY DEVELOPMENT AND EMOTIONAL QUOTIENT
SPORT FOR HEALTH
Vähän nyt harmittaa, etten tutustunut koulun tarjontaan aikaisemmin. Ehdottomiksi lemppareikseni nousivat äärelliset materiaalit (finite elements), seminaari tietokoneessa (seminar in business computer), ranskaa hotellissa (french for hotel) ja busineksessa ajattelu (thinking in business). Olisivat olleet kuitenkin aikamoista erikoisosaamista kotimaassa.
Tänään yritin etsiä tenttisaleja paikallisesta, perin myhkäisestä, Thai-Infosta, joka maan tavan mukaan oli kokonaan thaiksi.. sivusto myös tuntuu muuttuvan jatkuvalla syötöllä, joten pelkästään ulkomuistiin navigoinnissa ei kannata panostaa.
Jotenkin eksyin kurssi-ilmoittautumisien sivustoille, ja löysinkin seuraavat, melko hulvattomat kurssit, jotka panivat taas miettimään, että minkälaiseen puppu-yliopistoon sitä on itsensä saattanut.
Seuraavassa parhaat poiminnat Thai-Infon tarjonnasta:
MAN AND SOCIETY
TOURISM MARKETING
JOURNALISM
SEMINAR IN BUSINESS COMPUTER
COSTUME AND MAKE-UP
CONFLICT MANAGEMENT IN DEMOCRATIC SOCIETY
LIBRARY AUTOMATION
THEORY OF COMPUTATION
PRINCIPLE OF COMMUNICATION ARTS
PSYCHOLOGY FOR QUALITY LIFE
FINITE ELEMENTS
FRENCH FOR HOTEL
BROADCAST ANNOUNCER AND MASTER OF CEREMONY
THINKING IN BUSINESS
CHINESES LISTENING-SPEAKING SKILL
PERSONALITY DEVELOPMENT AND EMOTIONAL QUOTIENT
SPORT FOR HEALTH
Vähän nyt harmittaa, etten tutustunut koulun tarjontaan aikaisemmin. Ehdottomiksi lemppareikseni nousivat äärelliset materiaalit (finite elements), seminaari tietokoneessa (seminar in business computer), ranskaa hotellissa (french for hotel) ja busineksessa ajattelu (thinking in business). Olisivat olleet kuitenkin aikamoista erikoisosaamista kotimaassa.
Tuhannen markan seteli
Olikin jo päässyt lipsahtamaan muistista, että Thaimaa on edelleen vain teollistunut kehitysmaa. Muistutus asiasta tuli kun yritti käydä pankissa vaihtamassa rahaa dollareiksi. Niinkin yksinkertainen asia kuin ulkomaan valuutan ostaminen Visalla on yllättävän vaikeaa.
Ensimmäinen pankki ei suotunut operaatioon ollenkaan. Seuraavassa pankissa prosessi saatiin käyntiin, mutta ei ilman ongelmia. Pienin summa jonka pankki suostui maksuttamaan kortilta oli 5000 bahtia (n. 160 USD), kun taas minä halusin 100 taalaa Myanmariin suuntautuvaa viisumin uusimisreissua varten. Eipä auttanut muuta kuin ottaa $100 + kasa irtobahteja. Seuraavaksi täytin rahanvaihtolomakkeen ja kirjoitin nimeni ainakin viiteen eri paperiin, myös passista ja luottokortistani otettuihin valokopioihin. Tämän pitkällisen papereidenpyörittelyoperaation jälkeen sain kouraani yhden kappaleen 100 dollarin seteleitä. Ei sattunut pankilla olemaan yhtään pienempää rahaa. Kyllä nyt kelpaa Burman rajalla heilutella rajavartijan kuukausipalkan suuruista seteliä ja kysellä vaihtorahaa.
Ensimmäinen pankki ei suotunut operaatioon ollenkaan. Seuraavassa pankissa prosessi saatiin käyntiin, mutta ei ilman ongelmia. Pienin summa jonka pankki suostui maksuttamaan kortilta oli 5000 bahtia (n. 160 USD), kun taas minä halusin 100 taalaa Myanmariin suuntautuvaa viisumin uusimisreissua varten. Eipä auttanut muuta kuin ottaa $100 + kasa irtobahteja. Seuraavaksi täytin rahanvaihtolomakkeen ja kirjoitin nimeni ainakin viiteen eri paperiin, myös passista ja luottokortistani otettuihin valokopioihin. Tämän pitkällisen papereidenpyörittelyoperaation jälkeen sain kouraani yhden kappaleen 100 dollarin seteleitä. Ei sattunut pankilla olemaan yhtään pienempää rahaa. Kyllä nyt kelpaa Burman rajalla heilutella rajavartijan kuukausipalkan suuruista seteliä ja kysellä vaihtorahaa.
maanantai 3. maaliskuuta 2008
On(ko) kivaa olla tyttö
Thai for Communicationin loppuraportin kirjoittaminen hyytyi loppumetreille, kun rentouttava pikaviestintä vei mukanaan. Parin tunnin jutustelun jälkeen päätin luovuttaa tehtävän suhteen, laittaa kuppinuudelit tulille ja tulla avau^H^H^H^Hkirjoittamaan blogia.
Tänään kävimme hankkimassa matkalaukut pukujen ja muiden puolen vuoden aikana kertyneiden tavaroiden raahaamista varten. Meillähän ei ollut kummallakaan yhtään kappaletta matkalaukkuja mukana kun tulimme Thaimaahan - vain yksi kassi nesteitä ja muita tuliaisia varten (salmaria ja hapankorppuja Koh Tao Diversille). Turha raahata mukana koko vaatekaappiaan kun tulee näin halpaan maahaan, etenkin kun täällä ei takkia tai villapaitaa kaipaa, vaikka thaikut alkavatkin kaivaa villatamineitaan esiin kun lämpötila laskee alle +30:n. Suomalainen pärjäisi täällä lämpötilojen puolesta läpi vuoden vaikka pelkissä speedoissa.
Koepakkasimme laukut ja suuntasimme naapurien suureksi huvitukseksi etsimään jostain kolikkovaakaa testipunnitusta varten. Löysimme aparaatin, joka suostui kertomaan pakaasien painon 1 bahtin nimellistä korvausta vastaan. Oma täyspakkaukseni heilautti vaa'an neulaa 15,2 kilon verran ja Teron hieman varovammin lastattu laukku 10,2 kg. Eli Ryanairin 15 kilon halpamaisen painorajan ei pitäisi aiheuttaa isompia ongelmia matkan viimeisellä Dublin-Tampere etapilla toukokuun loppupuolella. Tämä lienee mahdollista vain, koska olemme rumemman sukupuolen edustajia ja näin ollen emme tarvitse mielialavaatteita jokaiselle viikonpäivälle. Emmekä harrasta tennistä tai golfia. Kuten Martti Servo laulaa: "On kivaa olla tyttö ja laukkua heiluttaa." Mutta vain siihen asti että se laukku pitää pakata.
Tänään kävimme hankkimassa matkalaukut pukujen ja muiden puolen vuoden aikana kertyneiden tavaroiden raahaamista varten. Meillähän ei ollut kummallakaan yhtään kappaletta matkalaukkuja mukana kun tulimme Thaimaahan - vain yksi kassi nesteitä ja muita tuliaisia varten (salmaria ja hapankorppuja Koh Tao Diversille). Turha raahata mukana koko vaatekaappiaan kun tulee näin halpaan maahaan, etenkin kun täällä ei takkia tai villapaitaa kaipaa, vaikka thaikut alkavatkin kaivaa villatamineitaan esiin kun lämpötila laskee alle +30:n. Suomalainen pärjäisi täällä lämpötilojen puolesta läpi vuoden vaikka pelkissä speedoissa.
Koepakkasimme laukut ja suuntasimme naapurien suureksi huvitukseksi etsimään jostain kolikkovaakaa testipunnitusta varten. Löysimme aparaatin, joka suostui kertomaan pakaasien painon 1 bahtin nimellistä korvausta vastaan. Oma täyspakkaukseni heilautti vaa'an neulaa 15,2 kilon verran ja Teron hieman varovammin lastattu laukku 10,2 kg. Eli Ryanairin 15 kilon halpamaisen painorajan ei pitäisi aiheuttaa isompia ongelmia matkan viimeisellä Dublin-Tampere etapilla toukokuun loppupuolella. Tämä lienee mahdollista vain, koska olemme rumemman sukupuolen edustajia ja näin ollen emme tarvitse mielialavaatteita jokaiselle viikonpäivälle. Emmekä harrasta tennistä tai golfia. Kuten Martti Servo laulaa: "On kivaa olla tyttö ja laukkua heiluttaa." Mutta vain siihen asti että se laukku pitää pakata.
Kuulumisia vol. 812 & Jatkosta
No ensinnäkin vuorokausirytmi on kokenut jotain, jota kaiketi kutsutaan suomalaistumiseksi. Eli nukkumaan viideltä ja heräämisprosessi alkaa siinä puolen päivän jälkeen. Suomessa siis tämä vastaisi sitä totuttua työrytmiä, nukkumaan kahdeltatoista ja herätys seitsemältä. Tämä tuskin ketään kiinnostaa, joten niihin oikeisiin aiheisiin.
Finalit lähestyvät loppuaan. Managementin tentti oli naurettavan helppo, ja ainoa vaikeus olikin motivoida itsensä kirjoittamaan kaikki vastaukset. Kuusi A4:sta on liikaa kenen tahansa psyykkeelle. Sama juttu Business Ethicsissä. Onneksi kumpaankaan ei tarvinnut erityisesti lukea.
Pe-Su (kyllä, joku kumma fetissi tunkea tenttejä viikonlopulle) olisi sitten Kiinan, Thain ja Cross Cultural Managementin tentit. Kiinaan voisi vaikka ihan tosissaan lukea, ja muut jättää vähän niinkuin omaan arvoonsa.
Muay Thaissa opittiin kuinka muljautetaan ihmistä kyynärpäällä silmäkulmaan ylhäältäpäin, asekä sivulta. Bonuksena joku aktiiviharrastaja, joka sattuu reenaamaan salilla aika usein, opetti kuinka kiskaistaan hyppy-polvipotku, vauhdilla tai ilman. Siwan jonon mummot varokoot, ette enää voi piileksiä rollaattorienne takana.
EDIT:
Ensi viikolla karpuutamme takaisin Chiang Maihin, josta täysi raportti sitten myöhemmin. Seurauksena on kuitenkin se, että kirjoitteluni taukoavat noin kahdeksi viikoksi ja seuraavaa updatea kannattaa odotella vasta joskus 27. päivän jälkeen...
jonka jälkeen ne taukoavat kuukaudeksi kokonaan.
Huhtikuussa näet alkaa mycket intensiv Muay Thai -reenaaminen, jota kirjoittelemme reenikirjamuodossa Väkivaltakirjaan. Näillä näkymin kirjoitus per päivä, kummaltakin. Mikäli tulee jotain täysin aiheeseen liittymättömiä sattumuksia, niin kirjoitan ne kuitenkin tänne. Eli elkää heittäkö sitä kiviporaanne kaivoon (pistän linkin tuonne oikeaan reunaan, kunhan tulee jotain ensin kirjoiteltua).
Toukokuussa alkaa Mualimanvalloituksemme ameriikan mantereella. Jonkinlaista sotasuunnitelmaa luultavasti kirjoittelen tänne, kun aivoituksemme käyvät ilmi, ja selkiintyvät.
Finalit lähestyvät loppuaan. Managementin tentti oli naurettavan helppo, ja ainoa vaikeus olikin motivoida itsensä kirjoittamaan kaikki vastaukset. Kuusi A4:sta on liikaa kenen tahansa psyykkeelle. Sama juttu Business Ethicsissä. Onneksi kumpaankaan ei tarvinnut erityisesti lukea.
Pe-Su (kyllä, joku kumma fetissi tunkea tenttejä viikonlopulle) olisi sitten Kiinan, Thain ja Cross Cultural Managementin tentit. Kiinaan voisi vaikka ihan tosissaan lukea, ja muut jättää vähän niinkuin omaan arvoonsa.
Muay Thaissa opittiin kuinka muljautetaan ihmistä kyynärpäällä silmäkulmaan ylhäältäpäin, asekä sivulta. Bonuksena joku aktiiviharrastaja, joka sattuu reenaamaan salilla aika usein, opetti kuinka kiskaistaan hyppy-polvipotku, vauhdilla tai ilman. Siwan jonon mummot varokoot, ette enää voi piileksiä rollaattorienne takana.
EDIT:
Ensi viikolla karpuutamme takaisin Chiang Maihin, josta täysi raportti sitten myöhemmin. Seurauksena on kuitenkin se, että kirjoitteluni taukoavat noin kahdeksi viikoksi ja seuraavaa updatea kannattaa odotella vasta joskus 27. päivän jälkeen...
jonka jälkeen ne taukoavat kuukaudeksi kokonaan.
Huhtikuussa näet alkaa mycket intensiv Muay Thai -reenaaminen, jota kirjoittelemme reenikirjamuodossa Väkivaltakirjaan. Näillä näkymin kirjoitus per päivä, kummaltakin. Mikäli tulee jotain täysin aiheeseen liittymättömiä sattumuksia, niin kirjoitan ne kuitenkin tänne. Eli elkää heittäkö sitä kiviporaanne kaivoon (pistän linkin tuonne oikeaan reunaan, kunhan tulee jotain ensin kirjoiteltua).
Toukokuussa alkaa Mualimanvalloituksemme ameriikan mantereella. Jonkinlaista sotasuunnitelmaa luultavasti kirjoittelen tänne, kun aivoituksemme käyvät ilmi, ja selkiintyvät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)