Nyt sapettaa. Ja mikäkö sapettaa? No liika korrektius. Lähde siinä sitten kolmen ei-teekkarin tekniikan ylioppilaan kanssa maailmalle. Ja vielä maahan, jossa tunteidensa osoittaminen on kutakuinkin kiellettyä. Miten käy? Kukaan ei osaa juomalauluja, saati sitten olisi niin tolkuttomassa tilassa, että niitä suoltaisi pihalle.
"Ilman alkoholiakin voi olla kivaa" kuten toissapäivänä kuulin.
Niin! Ja ilman kivaa voi olla alkoholia! Voi pyhä Sylvi ja ne muut akat. Onko hieman aneemista (siis aikuisten oikeasti) kuunnella iTunesista Rasputtimen biisejä ja lauleskella muassa. Vielä kun tuon Changin tuosta hyllystä korkkaisin ja etsisin jostain pitkät kalsarit, niin olisin ranneviulua vailla. Tänäänkin selitin parille Laolaisille kuvien avustuksella, että "tämmöstä se teekkaribiletys on" ja kun kysymys oli, jotta "there's you, but where are the others" niin ei siinä muuta auttanut sanoa kuin että "they don't go to these parties".
Voi ristus.
Tänään kamelinselkä katkesi kun eräs naistaho käski pestä suuni saippualla. Desinfioida voisin kyllä nieluni, mutta saippuan kombinointi jonkinmoiseen nielun penetrointiin on mielestäni vähintäänkin homoa. Ei mitään vikaa homoissa sinällään, muttei satu olemaan vaan minun kakkupalani. Eikä ole muuten kamelitkaan, jos joku sitä yleisössä mietti.
Joulukalenterista. Päätin näin poissaolevana julkaista tänä jouluna "Äitee Varmasti Tykkää"-joulukalenterin. Kalenteri löytyy osoitteesta http://yh.dy.fi/kalenteri/ ja javascriptan pitäisi tajuta joka päivä paljastaa uusi kuva. Pekan kuvia selailleille saattaa löytyä muutama tuttu otos, mutta nuo ovat lähinnä sellaisia "pöösönäl feivörittejä".
"Ja jos vielä saisin toivoa,
toivoisin,
toisen kaivollisen kossua."
torstai 29. marraskuuta 2007
tiistai 27. marraskuuta 2007
Enää en ole vesimelonien myyjän mielestä homo
Koska rellestämisestä ei voi koskaan kertoa liikaa, niin kerron hieman lisää. Lauantaina sattuman kaupalta eksyimme Bangkokiin hieman imailemaan Kuningas Alkoholia. Sattumallahan oli itseasiassa kovin vähän tekemistä asian kanssa, tyttäret näet järjestivät meille luontosafaria sunnuntaille, jonne olimme sitten kutsuneet kiinalaiset ja laolaiset vaihtaritkin (yht. siis kolme). Heti lähtökuopissa kuitenkin Hannu, joka myös oli kutsuttu paikalle, kertoi, että about kaikki (toim. huom. poislukien minä) olivat väärin pukeutuneita safarille, ja suuntaansa mestaan ajaisi pari tuntia, joten koko paikasta ei ehtisi mitään saada irti. Plan B, shoppailemaan Bangkokiin.
Weekend marketista löysin muikeat puuvillahousut ja vielä edellistä muikeamman puuvillaisen paidan, jossa on toshi shöpö kani, jolla on suussa sen nimenomaisen kranaatin sokka, joka on sen nimenomaisen kanin vieressä. Tämän labyrintin jälkeen lähdimme "selvemmille vesille" Chinatowniin, joka noin ylipäätään oli huono ratkaisu. Miksikö, no 1) Siellä ei ollut kiinalaisia 2) Siellä ei ollut kiinalaista ruokaa 3) Siellä oli sokkeloista, kuumaa ja tylsää. Tämän jälkeen Pekka halusikin yhden oluen.
Suuntasimme kohti Coyote-baria. Siellä oli häppäri. Pari margaritaa sievempinä kiinalainen seurattaremme oli niin tuhannen jurrissa, että kyseinen tytär käytännössä katsoen sammui tunniksi. Kun tyttö oli taas jaloillaan ja "veri okei. Riili. Veri okei. Mats petee nau." niin ylitsevuotava sympatiamme pakotti meidät lähtemään baariin, jossa oli muutama tuttu Rankka Ankka suomenmaalta. Hiphei.
Koska emme halunneet ruveta Ryyppäämään (pois se meistä) niin tilasimme hillitysti Yhden Tornillisen Leoa (bisseä, tornin koko 3,5l). Kolmannen Hillityn Tornin jälkeen painuimme homobaariin, jossa kuulemma oli Variety Show (eli drag-queeneja, eli täkäläisittäin Lady Boyta), joka oli hyvä. Niinja, sisäänpääsymaksulla (100baht, 2e) sai minkä tahansa ilmaisen paukun. Pari ilmaista pitkää saarta komeampana menimme johonkin kummallisen alakerran baariin, jossa törmäsin kahteen korealaiseen, hollantilaiseen, thai/brittiin ja zimbabwelaiseen malliin. Ja ne halusivat välttämättä juottaa allekirjoittanutta känniin. Eikä minussa ollut tätä kulttuurien kirjoa vastustamaan.
Aiheena oli kuitenkin vesimelonimies. Setä, jolta yleensä haemme pari pilkottua siivua vesimelonia (10baht / siivu, 20cnt(?)) rupesi jotain käsimerkkejä siinä esittelemään ja tenttasi jotain. Sitten hokasin, setä utelee joskos ollaan homoja. Pekka kuitenkin aikaisemmista baarireissuista kulturellisti rikastuneena osasi sanoa thaiksi, jotta "en oo homo" (lisäksi mies osaa myös kertoa kääntyvänsä vasemmalle, ja että tykkää englannin kielestä tosi paljon).
Tämä skenaario kuitenkin inspiroi itseni ajattelemaan. Mennään kouluun yhdessä, safkataan yhdessä, asutaan samassa rakennuksessa, mennään muay thaihin samoja matkoja. Eihän tässä ole millekään muulle tilaa kuin väärinkäsityksille, varsinkin kun kyseessä on maa, jossa Gay on Okay. Lohduttaudun kuitenkin tiedolla, että vesimelonimies on toisissa aatoksissa korjauksemme jälkeen.
Weekend marketista löysin muikeat puuvillahousut ja vielä edellistä muikeamman puuvillaisen paidan, jossa on toshi shöpö kani, jolla on suussa sen nimenomaisen kranaatin sokka, joka on sen nimenomaisen kanin vieressä. Tämän labyrintin jälkeen lähdimme "selvemmille vesille" Chinatowniin, joka noin ylipäätään oli huono ratkaisu. Miksikö, no 1) Siellä ei ollut kiinalaisia 2) Siellä ei ollut kiinalaista ruokaa 3) Siellä oli sokkeloista, kuumaa ja tylsää. Tämän jälkeen Pekka halusikin yhden oluen.
Suuntasimme kohti Coyote-baria. Siellä oli häppäri. Pari margaritaa sievempinä kiinalainen seurattaremme oli niin tuhannen jurrissa, että kyseinen tytär käytännössä katsoen sammui tunniksi. Kun tyttö oli taas jaloillaan ja "veri okei. Riili. Veri okei. Mats petee nau." niin ylitsevuotava sympatiamme pakotti meidät lähtemään baariin, jossa oli muutama tuttu Rankka Ankka suomenmaalta. Hiphei.
Koska emme halunneet ruveta Ryyppäämään (pois se meistä) niin tilasimme hillitysti Yhden Tornillisen Leoa (bisseä, tornin koko 3,5l). Kolmannen Hillityn Tornin jälkeen painuimme homobaariin, jossa kuulemma oli Variety Show (eli drag-queeneja, eli täkäläisittäin Lady Boyta), joka oli hyvä. Niinja, sisäänpääsymaksulla (100baht, 2e) sai minkä tahansa ilmaisen paukun. Pari ilmaista pitkää saarta komeampana menimme johonkin kummallisen alakerran baariin, jossa törmäsin kahteen korealaiseen, hollantilaiseen, thai/brittiin ja zimbabwelaiseen malliin. Ja ne halusivat välttämättä juottaa allekirjoittanutta känniin. Eikä minussa ollut tätä kulttuurien kirjoa vastustamaan.
Aiheena oli kuitenkin vesimelonimies. Setä, jolta yleensä haemme pari pilkottua siivua vesimelonia (10baht / siivu, 20cnt(?)) rupesi jotain käsimerkkejä siinä esittelemään ja tenttasi jotain. Sitten hokasin, setä utelee joskos ollaan homoja. Pekka kuitenkin aikaisemmista baarireissuista kulturellisti rikastuneena osasi sanoa thaiksi, jotta "en oo homo" (lisäksi mies osaa myös kertoa kääntyvänsä vasemmalle, ja että tykkää englannin kielestä tosi paljon).
Tämä skenaario kuitenkin inspiroi itseni ajattelemaan. Mennään kouluun yhdessä, safkataan yhdessä, asutaan samassa rakennuksessa, mennään muay thaihin samoja matkoja. Eihän tässä ole millekään muulle tilaa kuin väärinkäsityksille, varsinkin kun kyseessä on maa, jossa Gay on Okay. Lohduttaudun kuitenkin tiedolla, että vesimelonimies on toisissa aatoksissa korjauksemme jälkeen.
maanantai 26. marraskuuta 2007
Normipäivä
Aamu alkaa täällä hieman samaan tapaan kuin Suomessakin, parilla kieroutuneella vivahteella maustettuna tosin. Vivahteella tarkoitan murukahviin laitettavaa coffee creameria, oikeaa suodatinkahviahan täältä ei saa mistään, niin kuin Terokin on jo maininnut, eikä jääkaappi kuulu asunnon varustelistaan. Paahtoleivän päällystelistakin rajoittuu banaaneihin, maapähkinävoihin ja hilloon.
Matka aamuruuhkassa kestää liikenteestä rippuen 15-30 minuuttia minivanilla, jotka tarjoavat parhaan hinta/nopeus -suhteen. Vanit ovat pakettiautoja, jotka on ahdettu täyteen istuimia. Itseni onnistun yleensä jotenkin tunkemaan thaimaalaisille mitoitettuihin penkkeihin, mutta Tero saa istua polvet suussa. Ja takapenkillä pää kolahtelee kattoon töyssyjen kohdalla. Ei siis suositella yli 180-senttisille. Koulun portilta ajetaan kilometrin-parin matka itse kampusalueelle avonaisella “viidakkoautolla”, pätkä olisi hieman epämielyttävää kävellä helteessä koulupuku päällä. Sekin kyllä on testattu, matkan varrella kolme autoa pysähtyi varmistamaan että emme tarvitse kyytiä portille.
Koulupäivät on täällä jaettu aamu- (8:30-11:30) ja iltapäivään (12-15), jolloin yhtä ainetta on aina kolme tuntia kerralla. Tauko pidetään puolessa välissä, mikäli sitä ylipäätänsä pidetään. Aina välillä tulee epämielyttäviä takaumia ruotsin tuplatunneista lukiossa... Kouluruoan saa valita kohtuullisen kattavasta valikoimasta, eikä 20 bahtin (50 senttiä) hintaa voi ainakaan pitää kohtuuttomana. Monet oppilaat tosin käyvät hakemassa koulun 7-11:stä (Jenkkilästä tänne rantautunut 24h vuorokaudessa auki oleva kauppaketju, jonka myymälöitä löytyy joka korttelista) jotain välipalaa. Esimerkiksi makkarat ovat suosittua ruokaa luennoilla.
Päiväohjelmaan tuntuu myös kuuluvan riitely Teron kanssa, yleensä jostain ihan käsittämättömästä aiheesta. Tähän mennessä erimielisyyksiä on löytynyt ainakin ruoasta (vakioaihe), rahoista, matematiikasta (kiitos oman huonon päässälaskutaidon), kielistä, kulttuureista ja tavoista, juomisesta, Suomesta, tietotekniikasta (onko Vista vain huono vai erittäin huono), siivoamisesta (lähinnä oman asuntoni, koska syömme aamupalan siellä) ja avainkortin mukana pitämisesta (onnistuin telkeämään Teron ulos rakennuksesta). Itse asiassa ainut asia, josta emme ole vielä tapelleet, taitaa olla naiset. Onneksi kumpikaan ei ole erityisen pitkävihainen.
Iltapäivän ohjelmana kotiin pääsyn jälkeen on yleensä tulevien presentaatioiden valmistelua, thain tai kiinan opettelua, muay thai treenit tai yleisimmin päiväunet.
Muita länkkäreitä täällä ei pahemmin näy. Ne harvat farangit, joihin täällä törmää, ovat useimmiten englannin opettajia jossain koulussa. Porukka heitteleekin yleensä jotain ystävällistä läppää ohi mennessä, tai muuten vain katselee ihmeissään perään. Varsinkin pikkulapset ovat hauskoja, skidit flippaavat yleensä ihan totaalisesti pelkästä hymystä.
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
CMX - Fysiikka ei kestä
Monet viettää elämäänsä murskautuen hiljaa
Hei hei heleijaa, hei heileijaa hei
Monet kulkee tietään tuntematta kipuaan
Minä lasken elämäni silkan typeryyden huomaan
Minä katson kiittäneeni jo kyllin korkeaa
Kysehän on tietysti siitä, että kävin omatoimisesti (alias. ilman Pekkaa, jannu oli onnistunut saamaan jonkun piilarinpalasen silmänmulquaiseensa ja nyt on piilarikarenssi) eilen Muay Thai reeneissä. Olin melko fiiliksissä, sillä oli yksi toinenkin uusi aloittelija, skandikin vielä perhana, Tanskalainen. Jannu referoi itseäni heti kättelyyn "skandiveljeksi".
Joono. Reeni sitten alkoi, ja heti alkulämpöjen jälkeen yksi kouluttajista haki minut itselleen reenattavaksi ja sen tanskalaisen ja jonkun toisen uuden naaman haki taas toinen kouluttaja. Tässä kohtaa oli jo sellainen pelontutina pakaralihassa, että mitäköhän tästä nyt sitten tulee. No tuskaahan siitä tuli. 2h yksityisopetusta siltä kouluttajalta. Se teki ties minkälaista temppurataa tuoleista, joidenka yli piti potkia, ja oli pilkuntarkka. Pari kertaa potkaisinkin niitä ja katsoin kuinka muovituolit hyppelivät salin lattialla. Porukalla oli hauskaa. Paikallinen champpikin tuli aina välillä jakelemaan neuvoja, vaikka oli kova työ olla oksentamatta / tipahtamatta lattialle. Siinä sitten hymyiltiin (tai jokin irvistys se oli) ja hoettiin, jotta "yeah. Yeah. I got it. Right this. Yeah. Yeah. Thanks".
Reenin jälkeen tuli sitten sen tanskalaisen kanssa juttua, ja vaikka olikin aikaisemmin vakuutellut, että eka kerta on muay thaissa... niin totuus olikin, että herran matkan tänne harjoittelemaan maksoi tanskanmaan armeija, sillä jannulla on pitkälti nyrkkeily/kickboxing-taustaa, ja työnkuva tulevaisuudessa olisi martial arts instructor. Armeijan leivissä toki.
En siis suoranaisesti dataamistaustallani siinä seurassa hohtanut.
Hei hei heleijaa, hei heileijaa hei
Monet kulkee tietään tuntematta kipuaan
Minä lasken elämäni silkan typeryyden huomaan
Minä katson kiittäneeni jo kyllin korkeaa
Kysehän on tietysti siitä, että kävin omatoimisesti (alias. ilman Pekkaa, jannu oli onnistunut saamaan jonkun piilarinpalasen silmänmulquaiseensa ja nyt on piilarikarenssi) eilen Muay Thai reeneissä. Olin melko fiiliksissä, sillä oli yksi toinenkin uusi aloittelija, skandikin vielä perhana, Tanskalainen. Jannu referoi itseäni heti kättelyyn "skandiveljeksi".
Joono. Reeni sitten alkoi, ja heti alkulämpöjen jälkeen yksi kouluttajista haki minut itselleen reenattavaksi ja sen tanskalaisen ja jonkun toisen uuden naaman haki taas toinen kouluttaja. Tässä kohtaa oli jo sellainen pelontutina pakaralihassa, että mitäköhän tästä nyt sitten tulee. No tuskaahan siitä tuli. 2h yksityisopetusta siltä kouluttajalta. Se teki ties minkälaista temppurataa tuoleista, joidenka yli piti potkia, ja oli pilkuntarkka. Pari kertaa potkaisinkin niitä ja katsoin kuinka muovituolit hyppelivät salin lattialla. Porukalla oli hauskaa. Paikallinen champpikin tuli aina välillä jakelemaan neuvoja, vaikka oli kova työ olla oksentamatta / tipahtamatta lattialle. Siinä sitten hymyiltiin (tai jokin irvistys se oli) ja hoettiin, jotta "yeah. Yeah. I got it. Right this. Yeah. Yeah. Thanks".
Reenin jälkeen tuli sitten sen tanskalaisen kanssa juttua, ja vaikka olikin aikaisemmin vakuutellut, että eka kerta on muay thaissa... niin totuus olikin, että herran matkan tänne harjoittelemaan maksoi tanskanmaan armeija, sillä jannulla on pitkälti nyrkkeily/kickboxing-taustaa, ja työnkuva tulevaisuudessa olisi martial arts instructor. Armeijan leivissä toki.
En siis suoranaisesti dataamistaustallani siinä seurassa hohtanut.
lauantai 17. marraskuuta 2007
Gonna Be A Blackout Tonight
Sain tekstinkäsittelyohjelman auki, niin eiköhän vain sähköt pamahda poikki. Ja sopivasti vartin yli kuusi, 15 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Okei, ensimmäinen kerta täällä ja katko kesti vain sen verran että ehdin kaivaa Magliteni esiin. Muistutus joka tapauksessa siitä, että edes sähköä ei voi täällä pitää itsestäänselvyytenä.
Eilen pääsin tutustumaan Bangkokiin sairaaloihin, kiitos akuutin silmätulehduksen. Koh Taolta ostetuista kertakäyttöpiilareista oli jäänyt pieni pala silmään, joka päätti tulehtua. Ei muuta kuin taksilla lähimpään vakuutusyhtiön nettisivuilla listattuun sairaalaan, vastaanottotiskille täyttämään henkilötietokortti ja hissillä 18. kerrokseen silmälääkäriä katsomaan. Suomessa tuskin olisi päässyt kahdeksalta perjantai-iltana jonottamatta erikoislääkärin vastaanotolle. Lääkäri katsoi silmän mikroskoopilla, poisti palasen ja kirjoitti reseptin silmätipoille, jotka sai hakea toisesta kerroksesta kassan vierestä. Koko sairaalakeissi kesti alle puoli tuntia ja matkavakuutuksen pitäisi korvata parinkymmenen euron lasku.
Illan muihin aiheisiin... Kävimme Teron kanssa ostamassa supermercadosta appelsiinimarmeladia leivän päälle, että ei tarvitsisi pelkkiä banaanipaahtoleipiä syödä aamupalaksi (ovat kyllä syntisen hyviä). Koska täällä saa väkeviä myydä myös maitokaupassa, niin eiköhän vain juomaosastollakin ollut oma ”koemaistopiste” miestä väkevämmille juomille. Päätimmekin perustaa oman baarikaapin ostamalla pullon Black Labelia, joka kolmen lasin lahjapakkauksessakin oli halvempaa kuin Viron laivalla.
Alkoholiahan täältä ei saa ostettua mistään klo 13-17 aikana, mikä tuli kerrattua viime sunnuntaina Linkin Parkin Bangkokin konsertin alkua odotellessa. Itse konsertti oli vakuuttava yhdistelmä vanhaa ja uutta materiaalia, eikä pohjien ottamisen väliin jääminenkään haitannut kun alueelta sai 0,75 litran tuoppeja Singhaa parilla eurolla. Jatkoille tultiin takaisin Rangsitiin (Bangkokin naapurialue, jossa opinahjomme ja asuntomme sijaitsee), läheiseen Vespa-nimiseen rokkibaariin, jossa biletettiin paikallisen bändin kanssa ja juotiin olutta poliisin kanssa. Virkamerkkiä emme nähneet, mutta virka-ase ja kyynelkaasu vyöllä, sekä paita jossa luki POLICE paikallisen rotan kokoisilla kirjaimilla olivat kohtuullisen vakuuttavia. Kaikenkaikkiaan sangen onnistunut ilta siis.
Naisista, satumaisista
Oletushan on, että thaikkumuijat ovat kuumia kuin kiukaankivet (toisaalta, sepän kädet kestävät 100 astetta [jokainen on oman onnensa seppä] {nautaa pitää takoa kun se on kuuma}]). Täällä näkee kasapäin pitkiä kaljuuntuvia setiä thaikku kainalossa, lihavia setiä thaikku kainalossa ja ylipäätään sellaisia elämänsä ehtoopuolella olevia setiä 10 vuotta nuoremman thaikun kanssa. Ovatko ne sitten niin hottiksia?
No 10% on. Ihan jäätäviä bööniä, mutta näinhän se menee melkein suomessakin? Onhan toki ihan mahdoton bonus, että tyttäret koululla harrastavat hameineen ns. vesirajahiihtoa, mutta vaihtaisin kyseiset hameet heti pitkiksi, jos saisin kerrankin täällä kunnon kupillisen aitoa kahvia.
--- sivuhuomautus kahvista ---
Paikalliset eivät tajua kahvin päälle. Nescafen instantti kuumaan veteen sekoitettuna on jotenkin vakio. Robinssonista löytyi kyllä ihka aito kahvinkeitin, mutta puruja ei olla nähty yhtikäs missään. Kaupat ovat väärällään kaikkia kylmiä kahvijuomia, joissa on apout 30% sokeria, ja loppu pelkkää pahuutta.
Jos täällä aikoo saada keskivertoa kahvia, niin pitää raahata itsensä kauppakeskuksiin, joissa on yleensä pari-kolme ylihinnoiteltua kahvimestaa. Kuppi capuchinoa maksaa about 60baht. Okei. "Eihän se ole kuin euro!", no ei olekaan, mutta kun täällä kaksi ihmistä safkaa katuravintolassa 50bahtilla, niin kyse on jo melkoisesta riistosta.
--- end of sivuhuomautus ---
Mutta kiinalaiset. Kiinalaiset on hottiksia. En osaa sanoa ehdotonta syytä jotta miksi, mutta näin se vaan menee. Liekö koko maa ollut viime vuosituhannen loppusäikeillä suljettuna ihan vaan sen vuoksi, että paikalliset isukit pelkäsivät tytärtensä puolesta. Mikäli näin oli, niin syystä.
No 10% on. Ihan jäätäviä bööniä, mutta näinhän se menee melkein suomessakin? Onhan toki ihan mahdoton bonus, että tyttäret koululla harrastavat hameineen ns. vesirajahiihtoa, mutta vaihtaisin kyseiset hameet heti pitkiksi, jos saisin kerrankin täällä kunnon kupillisen aitoa kahvia.
--- sivuhuomautus kahvista ---
Paikalliset eivät tajua kahvin päälle. Nescafen instantti kuumaan veteen sekoitettuna on jotenkin vakio. Robinssonista löytyi kyllä ihka aito kahvinkeitin, mutta puruja ei olla nähty yhtikäs missään. Kaupat ovat väärällään kaikkia kylmiä kahvijuomia, joissa on apout 30% sokeria, ja loppu pelkkää pahuutta.
Jos täällä aikoo saada keskivertoa kahvia, niin pitää raahata itsensä kauppakeskuksiin, joissa on yleensä pari-kolme ylihinnoiteltua kahvimestaa. Kuppi capuchinoa maksaa about 60baht. Okei. "Eihän se ole kuin euro!", no ei olekaan, mutta kun täällä kaksi ihmistä safkaa katuravintolassa 50bahtilla, niin kyse on jo melkoisesta riistosta.
--- end of sivuhuomautus ---
Mutta kiinalaiset. Kiinalaiset on hottiksia. En osaa sanoa ehdotonta syytä jotta miksi, mutta näin se vaan menee. Liekö koko maa ollut viime vuosituhannen loppusäikeillä suljettuna ihan vaan sen vuoksi, että paikalliset isukit pelkäsivät tytärtensä puolesta. Mikäli näin oli, niin syystä.
torstai 8. marraskuuta 2007
Henkilökohtaisen Hihityksen Hetket
Eli hieman pohjaa: Valkoinen on aasiassa valttia. Suomessa porukka ihannoi ruskettunutta ihoa, koska se on kahden aurinkoisen päivän vuositahdilla melkoisen vaikea saada. Toisin on aasiassa: aurinko porottaa koko ajan, joten täytyy olla melkoinen Rambo (IV), että pystyy ylläpitämään vaalean ihon, varsinkin kuin perimä oletuksena pukkaa pigmenttiä pintaan. Kaupoista on oikeastaan vaikea löytää mitään kasvojenpesuainetta tai vastaavaa, jossa ei olisi valkaisevia aineita. Vähän kuin Pepsodent Whitening koko kropalle. Samassa suhteessa myös siniset silmät ja vaaleat hiukset ovat harvinaisuudessaan valttia.
Miksikö tämä on sitten hauskaa? Allekirjoittanut ruskettuu melko nopeasti, hiukset ovat vasta hieman kasvaneet spontaanin partakonekaljuuntumisen jäljiltä ja päässä on afat melko kestona. Mutta Pekka.... mutta Pekka. Jannun on täysin mahdoton ruskettua. Kuten Conanistakin joskus sanottiin "...skin is white like a Finnish landscape", joten Pekkahan on paikallisten silmissä todellinen alfa-uros!
Ainiin. Mainitsinko että luokallamme on melkoisesti homoja? Tai että luokallamme on myös melkoisesti bi-seksuaaleja? Tai sitä, että aasialaiset eivät pidä sitä mitenkään kummallisena?
Nyt mainitsin.
Ei riitä, että tyttäret lähettelisivät tunnilla sydänviestejä, mutta myös jantterit tekstailevat viestejä, joissa luvataan ikuista ystävyyttä, ja toivotaan, kuinka nähtäisiin illalla, tai seuraavana päivänä... tai ihan miten vaan sopii.
Itse päätin ruveta kasvattamaan partaa. Jotenkin on vain semmoinen tarve.
Miksikö tämä on sitten hauskaa? Allekirjoittanut ruskettuu melko nopeasti, hiukset ovat vasta hieman kasvaneet spontaanin partakonekaljuuntumisen jäljiltä ja päässä on afat melko kestona. Mutta Pekka.... mutta Pekka. Jannun on täysin mahdoton ruskettua. Kuten Conanistakin joskus sanottiin "...skin is white like a Finnish landscape", joten Pekkahan on paikallisten silmissä todellinen alfa-uros!
Ainiin. Mainitsinko että luokallamme on melkoisesti homoja? Tai että luokallamme on myös melkoisesti bi-seksuaaleja? Tai sitä, että aasialaiset eivät pidä sitä mitenkään kummallisena?
Nyt mainitsin.
Ei riitä, että tyttäret lähettelisivät tunnilla sydänviestejä, mutta myös jantterit tekstailevat viestejä, joissa luvataan ikuista ystävyyttä, ja toivotaan, kuinka nähtäisiin illalla, tai seuraavana päivänä... tai ihan miten vaan sopii.
Itse päätin ruveta kasvattamaan partaa. Jotenkin on vain semmoinen tarve.
Muay thai
Eilen motivoiduimme vihdoinkin palaamaan liikunnan pariin, lähes muutaman kuukauden mittaiseksi venähtäneen tauon jälkeen. Vuorossa oli siis suunnitelmien mukaisesti muay thain, eli thaiboxingin, aloittaminen. Itse olin ehtinyt suorittaa lajin peruskurssin Suomessa edellisenä talvena, mutta kaikki tiedot olivat tietenkin valuneet päästä pois kesän aikana. Teron kokemukset rajoittuivat vuoden kuntonyrkkeilyharrastukseen. Olikin mukava päästä taas treenaamisen makuun, vaikka ensimmäisellä kerralla harjoittelu rajoittui asennon ja liikkumisen lisäksi pariin peruslyöntiin. Bonusosiossa tosin päästiin kokeilemaan ottelijoiden matsien alussa esittämää perinteistä tanssia.
Harjoittelupaikkana toimii läheinen Muay Thai Institute, joka tarjoaa englanninkielistä opetusta (http://www.muaythai-institute.net/). Hintaa kurssille tulee itse asiassa enemmän kuin Suomessa, mutta opetus on huomattavasti yksilöllisempää ja tietenkin thaimaalaisten mestarien vetämää. Lisäksi harjoitussessiot järjestetään neljä kertaa joka päivä, joten treenit on helppo sovittaa omaan aikatauluun. Omassa alkeisryhmässämme oli kolme jäsentä, joten ohjaaja ehti neuvomaan kaikkia yksityiskohtaisesti - ja heittämään hyvää läppää. Itse asiassa jopa instituutin johtaja tuli paikalle seuraamaan harjoittelua ja tarjoamaan neuvoja.
torstai 1. marraskuuta 2007
Mad dawgs
Ei ihme että ihmiset eivät Thaimaassa juurikaan kävele minnekään. Päivällä alkaa hiki valumaan viimeistään viiden minuutin kohdalla, ja yöllä kadut kuuluvat kulkukoirille. Ajattelin käydä iltakävelyllä naapurustossa kiertämässä korttelin, mutta koirat eivät arvostaneet ajatusta.
Lenkistä tuli myös odotettua pidempi, kun ensimmäinen poikkikatu tuli vastaan puolen tunnin kävelemisen jälkeen. Suomalainen sisu ei tietenkään antanut kääntyä takaisin, joten oli pakko antaa piskien herättää koko kortteli. Matka kului rattoisasti räksyttäviä hurttia kauemmas kepillä huitoen. Kävelylenkin kohokohta oli, kun joku heitti ympärilläni pyörinyttä neljän koiran laumaa papatilla. Hiljenivät kummasti.
Lenkistä tuli myös odotettua pidempi, kun ensimmäinen poikkikatu tuli vastaan puolen tunnin kävelemisen jälkeen. Suomalainen sisu ei tietenkään antanut kääntyä takaisin, joten oli pakko antaa piskien herättää koko kortteli. Matka kului rattoisasti räksyttäviä hurttia kauemmas kepillä huitoen. Kävelylenkin kohokohta oli, kun joku heitti ympärilläni pyörinyttä neljän koiran laumaa papatilla. Hiljenivät kummasti.
Sekalaisia huomioita
Ajatukset vielä hieman mullin mallin, vaikka nyt kämppä onkin jo ollut alla viikonpäivät. Koulussa ollaan käyty muutamaan otteeseen. Tänään Principles of Managementissa tuli kokeiltua miten toimii pilkkiminen näin tropiikissa. Hyvin toimi.
Koulu on hyvin lukiomaista. Luokassa parikymmentä oppilasta, hirveä älämölö ja opettaja piikittelee kysymyksillä oppilaita. Tähän asti on ollut pelkästään hyvää lontoota solkkaavia tapauksia, joten toiveet ovat jatkonkin suhteen korkealla.
Eilen tuli myös tarkisteltua paremmin paikallista baarielämää. Oli halloween ja paikalliset tykkäävät kaikesta kaupallisesta, joten mikseivät myös tästä kummittelusessiostakin. Paukkasimme siis minivania ja tuk-tukia käyttäen Bangkokin Khao San Roadille baareilemaan.
No millaistako oli? Tylsäähän siellä oli. Vähän kuin selvinpäin baarissa, jota kyseinen sitten hyvin pitkälti olikin. Kehtasimme huitaista naamaamme "pelkästään" oluttornin ja siihen päälle yhdet oluet. Thaikkutyttöset kun ottivat kaksi breezeriä per naama ja olivat kohtuu humalassa. Ei siinä seurassa kovin paljoa kehdannut ottaa. Erikoisuutena tosin pisti silmään se, että baarissa ei ollut tanssilattiaa ollenkaan, vaan porukka jammaili vaan missä tilaa oli. Toisena erikoisuutena huomioin miesten urinaalin olevan täytetty jäillä. Oluttornin jälkeen ehkä paras juttu illassa.
Suomen savuttomien kapaakkien jälkeen myös korsteenin lailla polttavien thaikkujen seassa oli pientä tuskaa. Ilmastoinnissa oli myös jotain häppää, sillä seurueessamme jokainen suomalaissyntyinen valitteli silmien kirvelemistä.
Kettu kuittaa
...
Ainiin. Blogin asetuksiin on tehty vähän säätöä, niin että kaikki pääsevät kommentoimaan, mikäli siihen on mielihaluja.
Koulu on hyvin lukiomaista. Luokassa parikymmentä oppilasta, hirveä älämölö ja opettaja piikittelee kysymyksillä oppilaita. Tähän asti on ollut pelkästään hyvää lontoota solkkaavia tapauksia, joten toiveet ovat jatkonkin suhteen korkealla.
Eilen tuli myös tarkisteltua paremmin paikallista baarielämää. Oli halloween ja paikalliset tykkäävät kaikesta kaupallisesta, joten mikseivät myös tästä kummittelusessiostakin. Paukkasimme siis minivania ja tuk-tukia käyttäen Bangkokin Khao San Roadille baareilemaan.
No millaistako oli? Tylsäähän siellä oli. Vähän kuin selvinpäin baarissa, jota kyseinen sitten hyvin pitkälti olikin. Kehtasimme huitaista naamaamme "pelkästään" oluttornin ja siihen päälle yhdet oluet. Thaikkutyttöset kun ottivat kaksi breezeriä per naama ja olivat kohtuu humalassa. Ei siinä seurassa kovin paljoa kehdannut ottaa. Erikoisuutena tosin pisti silmään se, että baarissa ei ollut tanssilattiaa ollenkaan, vaan porukka jammaili vaan missä tilaa oli. Toisena erikoisuutena huomioin miesten urinaalin olevan täytetty jäillä. Oluttornin jälkeen ehkä paras juttu illassa.
Suomen savuttomien kapaakkien jälkeen myös korsteenin lailla polttavien thaikkujen seassa oli pientä tuskaa. Ilmastoinnissa oli myös jotain häppää, sillä seurueessamme jokainen suomalaissyntyinen valitteli silmien kirvelemistä.
Kettu kuittaa
...
Ainiin. Blogin asetuksiin on tehty vähän säätöä, niin että kaikki pääsevät kommentoimaan, mikäli siihen on mielihaluja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)